Dreamoor

Dreamoor
Shiny happy border collies!

12.12.2017

Nooan vuosi 2017

Nooa on ahkeroinut tänä vuonna useammassa eri lajissa. Kesällä saatiin vihdoinkin koepaikka vepe-kokeisiin, johon emme edelliskesänä saaneet lainkaan koepaikkoja vaikka koitettiin. Kun kerta koepaikat saatiin niin Nooa kiitti ja teki tälle kesälle SOVEn ja ALOkasluokassa 1-tuloksen. Vepeily on meille semmoinen rentoilulaji jota tehdään hiljaksiin ja sillä ajatuksella sitä siten jatketaan taas ensi kesänä.

TOKOn treenaaminen me jätettiin kokonaan pois treenirepertuaarista kesän ajalle koska keskityttiin kolmeen eri PK-lajiin niin tuumasin, että on parempi jatkaa tokoilua sitten talvella. PK-lajeissa Nooa kunnostautui ja kipusi jäljen lisäksi sekä EK:ssa että haussa voittajaluokkaan. EK:ssa saatiin kaupan päälle kaksi 1-tulosta joten ensi vuonna saammekin saalistaa kolmatta 1-tulosta [kaksois]käyttövalioitumiseen.

Koekausi alkoi meillä tänä vuonna toukokuussa ja päättyi joulukuussa, Nooan tulossaaliina siis tältä vuodelta SOVE, ALO1, JK3x2, EK2, EK3x2, HK1, HK2, HK3 joten nyt vetäydymme ansaitulle joulutauolle lepäämään. Eiköhän me vuoden vaihteen jälkeen hiljalleen aleta treenailemaan ensi vuotta silmällä pitäen. Jos oikein innostutaan niin josko sitä tokoakin sen yhden puuttuvan ykköstuloksen verran...




.

Muistoissamme Ossi 2003-2017

Muistoissamme Ossi, jonka poismeno heinäkuussa jätti jälkeensä suuren, tyhjän aukon sydämeen.

Sanoja ei ole.




11.6.2017

Sokka irti!



Nooa on ehtinyt käydä tässä välissä parissa voittajaluokan etsintäkokeessa (EK). Molemissa kokeissa meni hyvin, saatiin 1-tulokset! 

Ensimmäinen koe oli Nurmijärvellä ja siellä maastopisteet 181 ja tottis 89 pistettä eli tasan 270 pistettä. Tottiksessa kompastuskivi oli [taas] pitkä seuraaminen ja liikkestä istuminen, jossa Nooa jäi seisomaan. Maastossa pisteitä menetettiin takajäljestä ja yhdestä metsään jääneestä kepistä ja haussa meni muutama piste kauneusvirheisiin. Pudotettu, tarkkuus ja esineruutu meni tosi hyvin kaikki.
Nyt sitten eilen olimme Hämeenkyrössä EK-kokeessa ja taas tuli 1-tulos eli tosi hyvin meni. Elinen koe:

Jälki
Takajäljestä -6 pistettä, muuten meni jälki hyvin ja saatiin saaliiksi vaaditut 4 keppiä. 54/60 p

Esineruutu
Nooa teki neljä pistoa ja näin sai kerättyä ruudusta vaadittavat 3 esinettä. Se eteni ihan hurjalla vauhdilla ruudussa ja siitä näki hyvin kun sai hajun koska se oli kuin sähköiskun saanut kun haju tuli nenään. Se paikansi esineet sitkeästi ja lähti nopeasti tuomaan niitä. Kaikenkaikkiaan hieno ruutu! 30/30 p

Tarkkuusruutu
Tarkkuusruudussa taisi mennä joku 4 sekuntia kun Nooa oli jo bongannut ja ilmaissut esineen. Ansaitusti 20/20 pistettä.

Pudotettu
Pudotettu esine meni tosi hienosti, siinä ei mitään huomautettavaa joten 20/20 pistettä.

Henkilöhaku
Tätä jännitän aina eniten, koska haku ei ole meillä koesuorituksena vielä niin rutinoitunutta enkä luota jotenkin että osataan sitä vielä kunnolla eli siis ohjaajan omaa hermoilua kaikki, koirahan kyllä toimii. Ja niin toimi tälläkin kertaa ja sieltähän nousi sallitun ajan puitteissa kaksi maalimiestä. Pari pistettä lähti, kun toisella näytöllä Nooan oli vaikea pitää rullaa suussa eli 68/70 pistettä. Note to self, osta vähän pidempi rulla.

Tottelevaisuus
Jälleen kerran se pitkä, tylsä seuraamisosio koitui kohtaloksemme. Se on vaan niin tylsä, että Nooa ei oikein jaksa innostua koko touhusta. Tarvii vähän fundeerata mitä sen kanssa tehdään. Se oli arvosanalla tyydyttävä ja ihan ansaitusti olikin noin huono.
Yhtään liikevirhettä Nooa ei tehnyt. Pisteitä lähti vähän sieltä ja täältä pienistä kauneusvirheistä. Loppupisteet 89 pistettä.
Pisteitä yhteensä siis M192 ja tottis 89 = 281 pistettä joka riitti hienosti 1-tulokseen. 

Nooalla on nyt kaksi ykköstulosta EK:sta ja ensi vuonna lähdetään jahtaamaan sitä viimeistä ykköstä joka vaaditaan käyttövalioitumiseen EKsta.




.

28.5.2017

Leirielämää

Perinteinen Dreamoor-leiri on taputeltu, mutta ei unohdettu! Olipa taas toiminnantäyteinen viikonloppu! Muistelot jäävät mieleen kunnes taas seuraavan kerran kohtaamme leirin merkeissä.

Lauantaina illalla saatiin yksi sun toinen kaivella multaa kynsien alta, kun iso lössi hilppasi aamulla metsään hakuilemaan ja jäljestelemään. Hakuradalla olimme välillä vähän kosteissa tunnelmissa mutta ei se tekemistä haitannut, keli oli koirille oikein mukava kun ei ollut liian kuuma. Päästiin samalla näkemään pelastuskoirapuolen treenit á la Nuutti ja oli kyllä mielenkiintoista, hyvin erilaista kun miten PK-hakua tehdään ja mielenkiintoista miten erilailla asioita painotetaan.
Jälkiporukkalaiset treenasivat myös ahkerasti ja joukkoon mahtui niin onnistumisia, iloisia yllätyksiä ja oppimisia kuin hassuja kömmähdyksiäkin. Yhtä kaikki, koirilla oli mielekästä puuhaa eivätkä ohjaajansakaan turhia ressailleet.

Siinä missä toiset kaivelivat multaa kynsien alta ja keräsivät metsää hiuksista oli osalla porukalla sormenpäät ryppyiset vedessä puljaamisesta, siis kaikesta siitä vepeilystä. Jokainen sai vepeillä sielunsa kyllyydestä jos vaan mieli teki.
Kultaiset jääkimpaleet eli meidän Jää -pentueemme kakarat ovat vielä niin pieniä, että eivät päässeet veteen vepeilemään mutta pääsivät veneen kyytiin tunnelmoimaan. Venehessä kaikki pennut istuivatkin hiljaa ja rauhallisesti, mikä enteilee hyvää tulevaisuuden pikku vepeilijöille :) Ensi vuonna veperyhmässä voi olla tunkua!

Viileästä säästä huolimatta Tero pisti agilityilijät hikoilemaan aksakentällä! Lounaalla näkyikin punaposkisia ohjaajia joiden reidet tutisivat vieläkin rankan treenin jäljiltä. Hyviä suorituksia ja hyvää treeniä nähtiin sillä kentällä viikonloppuna.

Kiitämme kaikkia osallistuja, te teitte tästä taas yhden parhaimmista leireistä! Mukana menossa on ihanasti edelleen Sankareiden omistajat, vanhat konkarit, joita ilman leiri ei vaan olisi leiri. Mukavasti uutta verta on tullut mukaan porukkaan uusien pentujen mukana tulleista ihmisistä. Hauskaa oli parhaassa seurassa, tämä on edelleen ehdottomasti vuoden kohokohta ja sen siivillä jaksaa taas pitkälle syksyyn.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, kasvis kiittää ja kuittaa.

  
Haku- ja jälki-ihmiset rynnistivät aikaisin aamusta maastoon treenilöimään.
Iltapäivästä esineruudussa olikin jo ruuhkaa!


 Agilityssä Teron ruoska viuhui vimmatusti ajaen treenaajat hurjiin suorituksiin!
kuva © Jenni Pelkonen


kuva © Jenni Pelkonen

 Kun päivällä pistetiin koirat hommiin niin olihan se vaan reilua, että illalla ohjaajat itse pääsivät  myös toteuttamaan itseään koirien tavoin, kirjaimellisesti.

 
Vepe on aina yksin leirin suosituimmista lajeista, niin tänäkin vuonna, kelistä viis!
kuva ©Sanna Jääskeläinen

Kurpitsa aikansa katseli muita ja sitten hänkin halusi päästä vepeen mukaan ja pääsikin.
Kurnukka on tokikin luontainen lahjakkuus :)


Kultaiset Jääkimpaleet pitivät kätevästi samalla pentutaapamisen leirillä, vain Taika puuttui porukasta. Meno olikin sitten sen mukaista kun nämä vilpertit pääsivät jälleen kohtaamaan toisensa!
Pennut ovat hauskoja, luonteensa puolesta aivan ihania, kilttejä ja vilkkaita tyyppejä, jotka ovat kovin innokkaita tekemään mitä vaan ohjaajiensa kanssa.
Tästä katraasta tällä hetkellä Romulus, Juju ja Una ovat käyneet hakutreeneissä tutustumassa PK-lajeihin. Ovatpa he kaikki harjoitelleet vähän jo jäljestyksenkin alkeita, viimeistään leirillä tuli kaikilla korkattua jälkityöskentelyn salat. Mauralle jäljestys on tuttua kauraa, hän kun suuntautuu PK-puolella jälkiharrastukseen pariin. Vielä pääsevät nappulat kokemaan maastolajien ihanuutta tänä kesänä haku- ja jälkipäivässä ja tietysti maastoleirillä sitten nähdään miten kesän treenit ovat sujuneet.


kuva ©Sanna Jääskeläinen

kuva ©Sanna Jääskeläinen


kuva ©Sanna Jääskeläinen



.

20.5.2017

Etsintäkokeessa Nooan kanssa



Tänään oli jännä päivä, kun käytiin Nooan kanssa elämämme toisissa EK eli etsintäkokeissa. EK on minullekin uusi laji niin en oikein osaa vielä kaikkia sääntöjä ja koukeroita mutta hiljalleen nekin tässä oppii.

Koe oli Lempäälässä, Levekin järjestämä. Päivä oli ihan jäätävän pitkä, koe alkoi klo 7:45 ja päättyi vasta 16:30 iltapäivällä. Extra jännitystä toi kevään (kesän?) ensimmäinen kunnon lämmin päivä kun aurinko porotti ja lämpö kipusi yli 20 asteen. Koemaastojen lähistöllä oli samaan aikaan valtaisa maastopalo ja paloautoja suikki meidän ohi koko päivän ajan, onneksi palo ei levinnyt sinne meidän suuntaan! Eniveis, koejärjestelyt oli hyvät, koska sai keskittyä vaan olemiseen ja tekemiseen eikä tarvinnut jännittää mistään muusta. Ihanaa olla kisaajana semmoisessa kokeessa!
Koepäivä meni ihan hyvin, saatiin EK2 koulari, mitä lähdetiinkin hakemaan. Suoritus ei ollut ihan tyylipuhdas, näin se homma eteni.

Pudotetun esineen nouto. Nooan seuraaminen maastossa oli kökköä, tätä pitää ehdottomasti parantaa jatkossa, en tykännyt kun se oli siinä vierellä mutta sen ajatukset oli ihan jossain muualla. En kylläkään antanut lisäkäskyjä, eli sinänsä piti paikkansa hyvin. Noh, se lähti noutoon käskystä hyvin mutta kääntyi jossain puolessa välissä katselemaan ja jouduin antamaan lisäkäskyn noutoon. Sitten se toi esineen ja luovutus oli hyvä ja korrekti. Tästä 16 pistettä.

Jälki meni meillä aivan penkin alle. Olin kyllä ärsyyntynyt, että jälkikoira tuolleen mokaa jäljellä. Takajälki ja vain 3 / 4 keppiä nousi. Häpeällistä. Pisteitä jäljeltä 47p.

Tarkkuusruutu. Tämä oli totaalinen fiasko meiltä tänään. Nooa meni ruutuun ja jäi jumiin oikeaan takanurkkaan haaveileva ilme kasvoillaan. Tiesin heti, että samperi, nyt se on narttuhaaveiluissa eikä keskity yhtään töihin. Yritin sitten saada sitä keinolla millä hyvänsä heräämään horoksestaan ja palaamaan elävien pariin mutta ei mikään auttanut. Pisteitä 0.
Se ei haittaa jos se olisi tehnyt töitä ja silti ei löytänyt esinettä mutta kun se ei edes yrittänyt niin se kyllä korpeaa. Siinä sitten minusta pienet torumiset oli paikallaan ja palkatkin jäi herralta saamatta. Nooa tiesi olleensa tuhma.

Henkilöetsintä. Tarkkuusruudun kökköilyn jälkeen koottiin hermomme ja lähdettiin uudella tsempillä hakuosuuteen. Se menikin hyvin. Ekalla pistolla eka maalimies ja toisella puolella kolmas pisto toi toisen maalimiehen. Ilmasut olivat kunnossa joten pisteitä 68/70.

Esineruutu meni myös hyvin, siinä ei kauaa nokka tuhissut kun Nooa toi 2-luokassa vaadittavat kaksi esinettä ja saatiin pisteitä 29/30. Luovutus olisi saanut olla parempi, siitä tuomari rokotti tuon pisteen ja ihan oikeassa oli, tätä pitää treenata.

Tottiksessa oltiin vikana parina ja meille tuttuun tyylilin oltiin eka paikkamakuussa. Tässä vielä tottis purettuna palasiin.

Seuraaminen. Täyttä kuraa. Ihan hirveetä keekoilua ja haaveilua, ei muuten tehty yhtään töitä parina. Lyhyessä sakarassa Nooa alkoi kytätä paikkamakuussa olevaa koiraa jolloin jouduin ärähtämään sillle, jäätävän huonoa käytöstä! Häpesin meitä kertakaikkiaan. Yritin telepaattisesti viestittään Nooalle että nyt ei hyvä kummittele, mutta sen antennit ei olleet lainkaan kohollaan. Taidettiin saada tyydyttävä tai puutteellinen.

Liikkeestä istuminen puutteellinen koska meni maahan. Se johtui siitä, että kun se eka seuraaminen oli niin luokatonta niin annoin istu käskyn todella kovaa, niin se havahtui siihen ja varmaan siksi meni maahan kun ei keskittynyt mutta säikähti kovaa käskyä.

Liikkeestä maahanmeno oli jo parempi, mutta luoksetulo liian hidas.

Liikkeestä seisominen oli hidas ja luoksetulo olisi saanut olla nopeampi.

Tasamaanouto oli suht ok samoin hyppynoudot. A-este oli näistä paras.

Eteenmeno oli hyvä, tykkäsin siitä. Siinä Nooan tuhmuus pääsi valloilleen, siksi se oli niin hyvä.

Maastossa olin tosi pettynyt ensimmäiseen kolmeen suoritukseen, koska koira ei ollut kuulolla ja haaveili enemmän kun teki töitä. Tosi tyytyväinen saa olla siihen että koottiin itsemme ja tehtiin haku ja esineruutu tosi hyvin ja siellä tuntuikin, että nyt on oma koira käsissä. Itselle päivä oli fyysisesti tosi rankka, syke oli pilvissä koko päivän, mutta Nooa vaikutti olevan ihan hyvässä kondiksessa ja jaksoi niin hyvin loppuun saakka.

Tottiksessa sama homma, alku oli täyttä kuraa mutta noudoista eteenpäin oli aika kivaa tekemistä vaikka joo, parantamisenkin varaa vielä on. Tuomari huomasi saman, että loppua kohti Nooan suoritus parani huomattavasti, mutta kyllä pitää jotain keksiä että saan sen skulaamaan heti alusta asti. Tämä ei ole osaamis- vaan asennekysymys ja sepäs ei olekaan helppo rasti lainkaan.

 
Karvapää Nooa ja Nooan palkinnot
 .