Dreamoor

Dreamoor
Shiny happy border collies!

23.8.2012

Vähän Nooasta

Tänään kun ajelin treeneistä kotiin vesisateessa oli aikaa ajatella asioita. Yksi asioista joita mietin oli Nooa. Pieni mies Nooa. Nuoresta iästään huolimatta se on jo BH:n läpäissyt ja tokossa treenailee avoimen luokan liikkeitä. Aika pitkälle edennyt koulutuksellisesti ja olen siitä kovin ylpeä. Olkoonkin titteliä ja tulosta mutta silti se on niin vauveli vielä.

Treenit ovat sujuneet kivuttomasti vaikka viime talvena uhmaiän aikaan jouduin pari kertaa ilmoittamaan sille, että treenikenttä ei ole pelleilyä varten vaan siellä treenataan ja mun käskyjä kuunnellaan. Näiden kahden kokeilun jälkeen Nooa on toiminut treeneissä moitteettomasti. En tarkoita, ettäkö se tekisi aina oikein tai täydellisiä suorituksia, onneksi ei, mutta sen asenne on kohdillaan ja se ei lähde viilettämään mihin sattuu vaan tulee mun luokse tarjoamaan tekemistä ja kysymään mitä tehdään. Sillä on oikea asenne hommiin ja siitä tykkään.

Nooa on helppo otus mutta onhan sillä omaa tahtoakin, vanhempiensa geenejä. Kotona se yrittää joskus komennella ja korvatkin on joskus kadoksissa. Isältään peruja oleva ilkikurinen pilkekin vilahtaa joskus silmäkulmassa. Nooa on emänsä ja isänsä täydellinen sekoitus, molempia koiria näkyy siinä ja täytyy sanoa, että kun tein tämän yhdistelmän niin halusin juurikin sekoituksen Allia ja Ossia ja vielä vähän jotain extraa ja sen sain! Parempaa otusta kuin Nooa en olisi voinut toivoa.
Nooa on yltiösosiaalinen ihmisiä, lapsia ja koiria kohtaan. Se lähestyy muita koiria nuoren koiran uteliaisuudella ja kunnon laumakoiran tapaan tietää paikkansa eikä ala uhittelemaan vanhemmilleen. No, Nooa ei vielä tähän päivään mennessä ole uhitellut kenellekkään, edes mittelspits (tarkoituksella suomeksi kirjoitettu) Ranelle, joka on Nooan vakio-hakumaaston tallauskaveri. Rane äristelee ja pöristelee minkä kerkiää ja juoksee Nooan mahan alta sinne tänne. Nooa katsoo otsa rypyssä, että mitä toi pieni karvainen olento oikein meinaa, kun ei Nooa ymmärrä. Sitten ne juoksentelevat yhdessä, iso ja pieni rinta rinnan metsässä Ranen pörinän saatelemana :)
Se on sympaattinen löllykkä. Nooa on oikeasti koira jota voi treenimielessä viedä mihin vaan, jos omat taidot vaan riittävät.
Vielä me sen kanssa otetaan varmasti yhteen ja koetellaan toinen toistamme kunhan se tulee uroksen murkkuikään mutta se nyt kuuluu kuvioon enkä sitä jaksa pelätä. Sen aika on sitten.

Miksi tämä Nooan kehumispostaus. En tiedä. Se vaan on jotenkin sellainen persoona, että jättää jäljen sydämeen ja mieleen. Viattoman innokas ja vähän lapsellinen, juuri minulle sopiva otus. Sitä on ihana katsella, kun onnistumisen riemun näkee sen ilmeestä ja kun se juoksee voitonriemuisena, miten sen liike onkin niin puhdas ja vaivaton.

Syksyllä on jo pimeää iltaisin. Nooa nukkuu keittiössä. Kun menen keittiöön enkä sytyä valoja niin näen kuinka seinän vieressä nukkuvan Nooan silhuetti näkyy syysillan sinertävässä valossa. Ajattelen, että joko se nukkuu ja kävelen hiljaa ohi niin takaatani alkaakin kuulua hiljaa "päts, päts, päts" kun Nooan häntä hakkaa rauhalliseen tahtiin lattiaan. Vilkaisen taakseni ja huomaan miten Nooan silmästä heijastuu valo. Se hymyilee ja odottaa ihan liikumatta, että hännän heilutus saa minut kääntymään ja tarjoamaan illan viimeiset maharapsutukset. Ja niinhän siinä käy, Nooa saa rapsutuksensa. Se mustavalkoinen olento vei minun pikkusormeni jo heti syntyessään lähes puolitoista vuotta sitten ja sillä tiellä ollaan vieläkin.

.