Dreamoor

Dreamoor
Shiny happy border collies!

30.6.2013

Kiitos Pieksämäki! TOKO SM 2013

Tästähän alkaa tulla ihan perinne, kolmatta kertaa SM kisoissa, tällä kertaa kisoja emännöi Pieksämäki ja mulla taas eri koira matkassa mukana. Ekalla kertaa oli Manu ALO-luokassa, tokalla kertaa Alli VOI-luokassa ja nyt pikkumies Nooa VOI-luokassa.

Me lähdettiin Nooan kanssa reissuun perjantaina päiväseltään. Muu joukkue lähti kimpassa Riksun korkeudelta ja me sitten Hyvinkään suunnasta pikkusen myöhässä aikataulusta. Mun punainen tonninkeiju kiiti pitkin aurinkoista ja kuivaa moottoritietä aika haipakkaa, kun piti saada joukkue kiinni matkalla. Mikkelin kohdilla Anna-Maija, Merja, SariP ja SariH olivat pysähtyneet jaloittelemaan ja soittelivat missä olin tulossa eikä aikaakaan kun me tupsahdettiin samalle P-pisteelle ja joukkue oli kasassa. Nooa Thö Vepe-koira kävi samalla pulahtamassa järvessä siinä P-paikalla. Olipa muuten ällöttävää kun idän sisaret ovat käyttäneet noita P-paikkojen kauniita maastoja vessoinaan ja paskasia vessapapereita lojui joka paikassa :(  YÖK!

Enivei, pulahduksen jälkeen siitä sitten peräkanaa köröteltiin kohti Varkautta missä meillä oli mökit varattuna yöksi. Majapaikka oli aivan ihana Kuntoranta Varkaudessa, missä Nooa kävi Tiltun kanssa polskimassa vedessä jälleen kerran. Lähdettiin sitten koko porukka ilta-ajelulle Pieksämäelle katsomaan kisapaikkaa ja laittamaan teltta aamua varten valmiiksi. Kisapaikka oli urheilukenttä ja VOI-kehät oli siellä nurmella, kehät näyttivät hyviltä. Teltta pystyyn, häkit sinne ja sitten mökille hengailemaan. Näin siinä matkalla vielä Näpsää ja Paulaa ja Outia. Näpsän kanssa pikaisesti halittiin ja sitten matka jatkui.

Aamulla puolen tunnin valmistelujen jälkeen meidän joukkue lähti letkana kohti Pieksämäkeä. Meikä oli ensimmäinen koira VOI-luokassa joten halusin olla ajoissa pelipaikalla. Klo 7:40 oltiin paikalla ja lämpötila oli 21C varjossa, kuumaa päivää enteili. Valmistelut meni hyvin, Nooa ei ollut millänsäkkään koepaikasta, hälinästä, muista koirista eikä mistään, se oli vaan ihan Nooana. Kello kun oli puoli ysi niin menin katsomaan missä lukee meidän luokan kaukojen liikejärjestys. No missään ei lukenut joten kävin kysymässä toimitsijoilta. Vartin verran kyselin ja odottelin kunnes mulle kerrottiin että ei kukaan muu tiedä kun kehäsihteeri ja se on vissiin kehää rakentamassa. No sinne sitten mentiin kyselemään ja selvisihän se, mutta meikällä meinas vähän hermot prakata kun oli vain 10 minsaa omaan suoritukseen enää siinä vaiheessa. No, yksi tuomari siinä jutteli mulle, että hei, mitä väliä sillä on tietääkö sitä järjestystä vai ei, mikä on kyllä ihan totta mutta kai se on tärkeää oman mielen rauhoittamiseksi lähinnä, että tietää mitä on tulossa.

VOI-luokka oli kahdesa kehässä. Ensin paikkamakuu toisessa kehässä josta me siirryttiin sitten heti toiseen kehään aloittamaan yksilöliikkeet ja kun kaikki paikallaolot oli ohi niin palattiin ekaan kehään jatkamaan toista puolikasta liikkeistä. Tosi toimiva järjestely!

Nooan tulos siis 200,5pistettä ja III-tulos. Pari liikettä meni nollille ja muita pieniä mokia jotka kerron kohta mutta luulenpa, että kova kuumuus (päivällä n. +30C kentällä auringossa) sai Nooan vähän veteläksi ja sille tuli ribuli :( mulla ei ollut mitään ripuliaineita eikä energia mömmöjä mukana eli ei mitään energialähdettä sille tarjota, pelkkää vettä minkä avulla ei saa lisää energiaa mitä Noa olisi kovasti kaivannut. Täytyy jatkossa muistaa ottaa aina kisapäivinä jotan energia mukaan!

Oli tosi hienoa saada tulos mutta tämän kokeen parasta antia oli Nooa. Se oli koko kisapäivän tosi asiallisesti ja rennosti, ei häiriintynyt muista koirista eikä ihmishälinästä, se vaan oli niin oma itsensä. Mie oon niin ylpeä kun se on näin nuorena kovin itsevarma ettei tarvi uhota eikä riehua ja muutenkin se on niin... Nooa. No, oman koiran kehut sikseen ettei lukijoita ällötä liikaa :)
Kehässä minua ei jännittänyt yhtään, oli tosi "kotoisa" olo Nooan kanssa ja mulla oli tosi vahva luotto koiraan. Ei luotto siinä mielessä että pisteitä tulee vaan luotto siihen, että tiedän mikä Olento siinä vierellä on ja että se tekee varmasti parhaansa olosuhteisiin nähden. Ja niin se tekikin.

KEHÄ1 tuomari Ralf Björkkund
Paikallamakuu 9

KEHÄ 2 tuomari Kaisa Poutainen

Seuraaminen 8
Luoksetulo 6 (muistaakseni)
          pysät meni sairaan hyvin mutta ei siirtynyt kun toisella käskyllä sivulle
Hyppynouto 9
Tunnari 0 -
        törmäsi ensin omaan, haisteli kauan mutta ei luottanut itseensä ja otti viereisen. Tajusi mokanneensa ja   
       meni tuomarille viemään kapulaa, pudotti sen ja haisteli jotan spesiaalihajua maassa. Kutsuin luokse
       mutta tuli ilman kapulaa, sitten sanoin että tuo se kapula ja se toi sen.
Kokonaisvaikutus 8

TAUKO

KEHÄ 1 Ralf Björklund

Ruutu 9
     Onneksi VOI lkehässä oli keltaiset tötteröt ja keltainen ruutunauha... EVL kehässä oli punaiset törpöt ja se ei ole kovin hyvä kun osa koirista on värisokeita eivätkä hahmota punaista kartiota vihreältä nurmelta.
Liikkeestä istuminen 10
Metallinouto 6
     Hieno nouto mutta ei siirtynyt sivulle ekalla käskyllä.
Kaukot 0
     Nooa oli tässä vaiheessa kovin väsynyt, se ei oikeasti jaksanut tehdä liikkeenvaihtoja kunnolla.
Kokonaisvaikutus 9

Kaikenkaikkiaan jäi tosi kiva fiilis kokeesta! Nooasta olen erityisen ylpeä, se tekee kyllä aina parhaansa, näköjään kentästä ja tilanteesta riippumatta. Mitä mokia sattuu, niitä nyt vaan tulee, se ei ole robotti vaan pieni 2v lörderlöllie. Koulutusvirheet näkyvät etenkin tunnarissa ja kaukoista uupuu vielä varmuus. Nuo puutteelliset sivullesiirtymiset on mun mokaa kun teen yleensä tosi harvoin kokonaisia liikkeitä treeneissä.

Järjestelyt toimivat hyvin ja aikataulussa pysyttiin. Kehähenkilökunta ja henkilökunta muutenkin oli iloista ja hyväntuulista, samoin meidän tuomarit olivat tosi mukavia ja tuomarilinja oli asiallinen. Koirien viilennys oli hoidettu hienosti, vesipisteellä oli pesuvati koirille kastautua ja vesipisteessä sai kastelukannulla kylmää vettä koiran niskaan. Nooa nautti silmin nähden kun sai turkin ja nahan kasteltua, se selkeästi virkistyi sen jälkeen. Harmi kun en tajunnut uittaa sitä aamulla ennen lähtöä. Kivaa oli, ens vuonna uudestaan? :)


.

24.6.2013

Jos ei se edes vähän satu niin eihän se tunnu miltään...

...nimittäin pikkusen kirpasee nuo tokon SM kisat mihin olemme matkalla viikonloppuna. SM kisat on siis tänä vuonna Pieksämäellä ja me edustamme RSKK:n joukkueessa voittajaluokassa Nooa-Nomparellin kanssa. Arvontalaulu raikui meille siihen malliin, että startaamme voittajaluokassa suoritusnumerolla YKSI, eli me aloitamme voittajaluokan kisailut. Ahdistus maximus, pikkusen sattuu syvämmestä mutta näillä mennään! Täällä viikonlopun lähtölistat: http://www.koetulos.fi/toko-sm-2013

Me lähdetään Nooan kanssa reissuun avoimin mielin. Jännitys kuuluu kuvioon, eihän se miltään muuten tuntuisikaan, mutta yritämme, että jännittäminen ei pääse meitä hallitsemaan. Ennen kaikkea odotan tätä pientä road trip breikkiä arjesta ja trenikavereiden kanssa mökkeilyä. Tietysti siinä samalla käydään SM kisoissa kokeilemassa miltä kisaaminen tuntuu. Tavoitteita ei meillä voittajaluokassa nimittäin enää ole, seuraavaksi ajatukset on EVL liikkeissä, joten tämä on tällainen pieni poikkeama matkalla kohti EVL valmiutta. Tilipäivä kun tuossa tuli niin pitihän sitä heti käydä tuhlailemassa, vähän lisää merkkikartioita ja ohjatun noudon kapuloita... välineet ennen kaikkea, eiks vaan! :)
Enivei, tuosta SM joukkueesta, onneksi meillä on über-rento joukkue jossa ei mitään menestymisen paineita, mennään vaan tekemään omat suoritukset ja sitten katsotaan mihin ne riittävät.

Samaisissa karkeloissa on Dreamoor-kasvatteja kolmin kappalein: Hertta, Näpsä ja Nooa. Aika hienosti pikkuisilta omistajineen että ovat päässeet näihin geimeihin mukaan. Kisailijoiden joukossa on mukana myös meidän poikien muita lapsosia sillä Ossilta ja Ruipalta löytyy jälkikasvua kisoista ja tietysti paljon, paljon muita tuttuja näyttää lähtölistoilla keikkuvan.

Oikein paljon lykkyä Hertta & Hanna ja Näppylä & Paula viikonlopulle! Onnea ja tsemppiä myös treenikavereille ja muillekin kisaamassa oleville kamuille, toivotaan ennenkaikkea iloisia onnistumisia ja hauskaa yhdessäoloa viikonlopulle!!!



ps.
Murtovarkaille tiedoksi, että koko viikolopun ajan on meidän asunto miehitettynä, että ei kannata yrittää onneaan jos yhtään välittää omasta terveydestään. Näitä reittejä pitkin viestit kuulemma kulkeutuu aika hyvin eteenpäin siispä noudatamme suosituksia ;)




.

23.6.2013

Juhannuspäivityksiä

Kesäkuu alkaa olla kohta takanapäin ja olemme saaneet nauttia kovin kesäisistä päivistä! Koirat ovat kasvattaneet lämmönsietokykyään loikoilemalla pihamaalla ja vaikka päivät ovat olleet lämpimiä olemme käyneet treenaamassa entiseen tahtiin. Tietysti treenien kestoa on katsottu päivän lämpötila huomioon ottaen mutta lämpöiset kesäpäivät eivät ole treenaamista hidastaneet, päinvastoin.

Nooalle tämä kesä tuo uuden lajin, vepen (vesipelastus). Pieni miekkonen pääsee treenailemaan kesän aikana enemmänkin veneestä hyppyä; esineen vientiä; veneen tuontia; ja hukkuvan pelastamista. Ossi-iskän saappaat on aika isot täyttää, mutta onhan tuossa pienessä saukossa nähtävissä isänsä meininkiä muutenkin. Ossi ei pääse tämä kesänä enää vepeilemään mutta uimaan kylläkin. uiminen on Ossin suurin rakkaus niin eihän sitä siltä voi kieltääkään.

Manun kanssa olemme käyneet yhdessä voittajaluokan hakukokeessa, mutta siitä ei valitettavasti tulosta tällä kertaa. Jatkamme treenejä ja treeneissä näyttää kyllä työskentely aikamoisen hyvältä, että eiköhän me sitä HK3 koularia koiteta vielä jossain vaiheessa metsästää, kunhan ohjaaja vaan jaksaisi jossain välissä kahlata koekalenteria läpi :)  Eilen loistokkaasti menneiden hakutreenin jälkeen myhäilin kotona miten Manu on aika muikea harrastuskoira, kokeessa pitäisi ohjaajan vaan luottaa koiraan paljon enemmän.

Mitäs muuta, ei tässä kummempia kun nautimme kesästä muutenkin kuin treenimielessä. Kovin paljon on kaikkea menemistä ja tekemistä, ei meinaa tunnit päivissä riittää! Kasvattejakin on tullut nähtyä kesän aikana kivasti, olen päässyt seuraamaan muun muassa paimentamista ja jäljestelyä. Hienoa huomata miten fiksuiksi ja toimiviksi koiriksi ne ovat kasvaneet. Meidän omatkin paimenpoijjaat käyvät paimentamassa harva se päivä ja pulikoimassa järvissä. Niin, yleisesti ottaen nekin vain nauttivat kesäpäivistä. Koekalenteri ammottaa tyhjyyttään, ei ehdi edes kokeisiin oikein mennä.

Kesän tärkeintä projektia tässä vielä hetken aikaa odotellessa, katsotaan olisiko meilläkin lähiviikkojen aikana päivityksiä myös pentuerintamalla.



Nooa paimennustreenien tauolla. Kieli on pitkä, onneksi pääsee pian puroon pulahtamaan!


Manu ja Nooa kilpasilla


Samat kaksi vauhti päällä


Alli ja Ruippa poseeraavat taideteoksen edessä



 .