Dreamoor

Dreamoor
Shiny happy border collies!

24.11.2013

Viides kerta toden sanoo...

Tänään sunnuntaina 24.11. me saimme yhden joululahjan tasan kuukautta etukäteen :)
Manu kävi vuoden viimeisessä hakukokeessaan ja vihdoinkin saimme tulosta!
Manu siis HK3 pistein 88/196= 284 1-tulos!

kuva Titta Järvenpää

kuva Titta Järvenpää


Tottiksilla aloitettiin heti aamusta Hyvinkään Sveitsin nurmikentällä. Keli oli kolea ja tuulinen, varpaat oli jäässä alta aikayksikön! Olin aamulla kentälle tullessani tosi masentunut kun ajattelin, että kenttä on ihan lillimärkä ja Manu kuitenkin törmää hyppyyn eikä se varmaan edes istu eikä se sitä ja eikä se tätä.... Tooosi hyvä lähtökohdat tehdä siis tottista ihan kymppifiiliksellä, not!

Voittajaluokan koiria oli vain kaksi, Manu ja meidän treenikaveri Martti (pkcollie). Manu sai arvonnassa numeron 1 joten aloitimme tottiksen ensimmäisenä ja Martti meni paikallaoloon.
En muista mitä arvosanoja saatiin mistäkin liikkeestä mutta kerrottakoon, että yhtään liikevirhettä Manu ei tehnyt. Pistevähennykset tuli siis seuraavista mokista: luoksetulojen eteentulot vinot kahdessa liikkeessä; noudoissa pureksi kapulaa; ja koko suoritusta (paikallaoloa & eteenemenoa lukuunottamatta) häiritsi Manun mölinä joka siis oli ihan jatkuvaa ja etenkin minua häiritsevää. Grrr... tarttis varmaan tehdä asialle jotain. Enivei 88 pistettä ja maastoonhan me lähdettiin.

kuva Titta Järvenpää


Maastot oli pienen ajomatkan päässä ja omat fiilikset vaihtuivat ajomatkan aikana masennuksesta jännitykseen, mahassa tuntui tuttu kipristys. Manu meni maastoon samalla numerolla yksi eli ekana radalle. Ennen rataa olin jo päättänyt että en mokaile tällä kertaa, miten kaikissa muissa kokeissa olenkaan mokaillut:

8.6. Helsingissä (rotumestikset) pistotin etukulmat varmaan n. 20 kertaa, kun olin varma että siellä on maalimies jota Manu ei ole löytänyt. Big mistake, ei siellä ketään ollut etukulmissa. Manu oli ihan nääntynyt ja kyllästynyt ja minä hermostuin jolloin Manu alkoi tarjoamaan valeita. Keskeytin radalla. Eksyin myös radalta pois tullessa ja olin ihan raivon partaalla kun vihdoin löysin autolle. Ei hyvä ollenkaan.

4.8. Hyvinkää. Maasto meni muuten hyvin mutta keskimmäinen maalimies jäi, tästä jäi kuitenkin hyvä fiilis koska koira toimi hyvin ja oltiin molemmat iloisia. Mm jääminen metsään oli työtapaturma joita nyt vaan sattuu silloin tällöin.
 
17.8. Kerava. Olin tosi kipeä eikä mulla ollut ollenkaan koefiilikset. Tottiksessa saatiin 78 pistettä vaikka suoritus oli oikeasti parempi kun mitä pisteet kertovat. Maastosta mulla ei ole vahvoja muistikuvia, koko päivä tuntuu olevan sumun peitossa, mutta muistan että pistottelin niitä etukulmia taas ja muutenkin liian tiheätä pistottelua. Koiran motivaatio ei ollut ihan kunnossa silläkään.
 
9.11. Kirkkonummi. Hyvällä fiiliksellä koepäivän aamuna, mutta ei enää niinkään kokeen jälkeen... EMÄMUNAUS kuvaa tätä päivää parhaiten. Mastolla alkoi ja alussa tehtiin järkevää pistotusta mutta sitten Manu teki yhden valheen (josta en enää ole varma oliko se edes vale huom...) ja sitten kun seuraavassa pistossa toi taas rullan niin oletin, että on taas vale ja hylkäsin sen ilmasun. Tiedoksenne, että se oli löytö, jonka hylkäsin... koira oli vähän kysymysmerkkinä, että eikö ukot kelpaakkaan mutta jatkettiin ja ihan kauniisti nousi ne kaksi muuta ukkoa. Vikalla ukolla tuomari sitten sanoi, että peli poikki tähän ja olin ihan että wooot, miksi muka niin kertoi, että hylkäsit ekan löydön. HIUKAN otti pattiin, eikä edes hiukan... ranteet auki fiilikset ja päätin, että mä en enää ikinä kisaa enkä ikinä mitään... noh, onneksi se päätös ei pitänyt.
 
Tämän vikan sekopääkokeen jälkeen tehtiin vähän palauttavia, ihan vaan tosi simppeliä treeniä (kiitos Paula & Make avusta!) ja seuraava koe olikin tämä tämänpäiväinen. Ei mene näköjään Manu helposti "rikki" vaikka ohjaaja sekoilee ihan urakalla.

Hakukokeen kanttiinissa Ellu piti jöötä


Tänään siis päätin, että en pistota etukulmia kun vain kerran molemmille puolille ja päätin myös hyväksyä joka ikisen ilmaisun minkä se koira tekee vaikka se ottais rullan keskilinjalla.

Eka pisto vasemmalle oli ihan OK laatikko, toinen pisto oikealle ja sieltä tulikin sitten eka rullan tuonti. Maalimies oli n. 100 m kohdilla, mutta Manun nenä oli jo etukulmassa sitä mieltä, että jotain hajua tuntuu nenäsensoreissa ja näinhän se menikin. Tuomari kommentoi, että hän luuli ekaa ilmaisua valeeksi, kun tiesi ukon olevan vasta 100 metrissä mutta huomasi sitten, että koira viekin ohjaajaa ihan oikeaan suuntaan niin tuomarille tuli kiire lähteä meidän perään. Hyvä Manu!

Koitin edetä koko ajan reippaasti radalla ja antaa koiran tehdä töitä vapaasti. Etenin semmoiset 30-50m kerrallaan. Tuli niitä pistoja tehtyä tietty mutta koitin aika vähissä pitää pistojen määrän. Kolme maalimiestä nousi ja kaikki ilmaisut kunnossa! Pistevähennykset 4p lähti siitä, kun koira ei tullut heti luokse kun välillä kutsuin sitä, mikä oli ihan oikein, olihan se vähän hulivili siellä silleen mutta mä hyväksyin sen, koska olen nyt tietoisesti yrittänyt vähentää hallinan vaikutusta ja lisätä maalimiesten tärkeyttä ja se on kyllä muuttanut koiran ilmettä tekemiseen eli oikealla tiellä ollaan.

Ellu tunnelmoi koekanttiinissa

Kisakeskuksen toimisto & Titta töissään


Esineruudussa Manun eka pisto oli "löysät pois" tyyppinen veto ja sen jälkeen se olikin tarkkaa työskentelyä ja kolme esinettä ja luovutukset kunnossa. 30 pistettä.

Meidän hakukausi päättyy tähän, kovasti koitettiin saada HK3 koulari ja se vihdoin saatiin, 1-tulos on bonusta! Valiokellot lähti käyntiin Manulle ja ensi vuonna tavoitteena on käyttövalion arvo hausta. Mahdollista se on, helppoa ei todellakaan.

Kiitokset meijän hakuryhmälle: Eppu, Pia, Tiina, Titta, Piia, Niina, Kirsi, Petra. Paljon on töitä tehty ja hakuryhmälle kuuluu se suurin kiitos!! Kiitos myös kaikille kenen treeneissä on päästy käymään vierailemassa, Tiina & co, Sami ja Miia & co ja keitä muita, härregyyd, en mä enää muista edes kaikkia!! Ja tietysti Joonas, meijän porukat ja systerit jotka on joutuneet olemaan maalimiehinä ja kärsimään ties mitä, mutta olihan se sen arvoista, olihan :)

Manun HK3 palkinnot

Palkintohuopaan kääriytyneenä
 

Loppuvuosi menee kevyesti treenaillen. Tottiksesta pidetään ihan häppeilemätöntä taukoa jonkun aikaa ja hakuakin tehdään tosi simppeleillä ajatuksilla, back to basics. Ensi keväänä sitten jatketaan jälleen koetunnelmissa haussa ja varmaan jokunen jälkikoekin ensi vuonna käydään Manun kanssa.

.

17.11.2013

37 yötä Jouluun!

Onko meillä ollut kilttejä koiria tänä vuonna... tuoko pukki lahjoja? Nähtäväksi jää, joulupukin kirjeeseen on eksynyt toiveita karvakuonoilta: uudet PK-noutokapulat; treenipalkkausleluja; agility koulutusvideota on Alli toivonut sekä agi.fi lehti olisi Allin mielestä tuikitarpeellinen; Alli tahtoo myöskin uudet y-valjaat ja pojat haluaa heijastavia taluttimia; Maukka ja Justus tahtovat uuden kissapuun, koska Justus ei enää mahdu kissapuun ylimmälle tasanteelle ja Maukka tahtoo oman paikkansa kissapuusta, nyt Justus jyrää sen ja valtaa koko puun. Voi, voi, tontut tarkkailevat ikkunoista ja toistaiseksi ovat ilmeisesti sitä mieltä, että ovat olleet riittävän kilttejä :)

Nooan kanssa on päästy askel eteenpäin tokossa ja mielentilatreeneissä.
- Ohjattu nouto. Kun treeni on selkeä niin huuto ja karjuminen on jäänyt pois. Selkeät ohjeet ja selkeät treenit niin ei nouse poika ylikierroksille. Olen palannut treenissä alkuun, eli vielä en tee kapuloilla vaan ihan vaan tehdään suuntia, niin kauan kunnes se tulee selkärangasta. Sitten vaihdetaan kapuloihin kaikki muut paitsi keskimmäinen kohde. Hiljaa hyvä tulee.
- Ruudussa se ei vieläkään hahmota sitä oikeaa paikkaa, enkä ymmärrä miksi, mutta eipä tuo mitään, helpotetaan ja autetaan kunnes jonain päivänä lamppu syttyy, toivon ma niin. Huomasin, kun ohjeet on epämääräisiä niin se menee epävarmaksi ja paletti hajoaa ja alkaa tarjota ihan pöllönä kaikkea mahdollista. Sille pitää antaa selkeät ohjeet niin sitten on mieli rento.
- Merkki sujuu nyt hyvin ja täsmällisesti! Tästä olen eri iloinen!
- Seuraamista tehdään vietin rakentamisen kautta, ihan bueno mutta ei kanna vielä niin pitkälle kun sen pitäisi, tätä täytyy työstää edelleen.

Manu ja haku. Tehtiin tänään hakutreenit Paulan ja Maken kanssa. Ihan vaan ilmaisutreeniä, Manu näki keskilinjalla kun maalimies käveli metsään ja kiintorulla ilmaisuna sitten näytölle. Tarkoitus oli tehdä kuusi löytöä mutta kun Manu meni niin suvereenisti niin tehtiinkin vain neljä ja loppupalkkana Manulla oli hillua Sylvin ja Näpsän kanssa, paras palkka :)
Tottista tehtiin kanssa vähän, seuraamista, eteenmenoa ja sen semmoista. Kevyesti ja coolisti, as always.

Allin aksartelut paksartelut menee silleen hyvin, että kaikki esteet on hanskassa (paitsi pujottelu) ja kontakteja väännetään ja talven aikana teen sille ne kepit kuntoon, mutta nyt en jaksa edes miettiä sitä. Se kuuntelee kivasti ohjausta koska on niin kiltti <3.

Meidän hallin vanha ja rupunen rengas on käydä kohtaloksemme. Se on semmoinen tosi pieni moottoripyörän(?) rengas mikä on teipattu jeesusteipillä ympäriinsä ja ketjuilla kiinnitetty puiseen kehykseen. Karmean painava este jota ei yksinään jaksa kukaan edes nostaa kentälle. Allipa tömäytti lauantaina esteeseen niin, että jäi killumaan kurkustaan renkaan ja puun väliin ja roikkui ketjuista kainaloistaan, se oli ihan kauhean näköistä :(
No, ei siihen päällisin puolin tullut vammoja mutta epäilenpä että sattui ihan saatanasti kun se siihen törmäsi kun tuli ihan sata lasissa rataa pitkin siihen renkaalle!!! Siihen loppui meidän treeni. No, mulla ei ollu vaihtoehtoja kun tehdä yksittäin se este heti perään ettei sille jää henkisiä traumoja niin ei se Alli mikään pehmoluuseri kylläkään ole meinaan siitä vaan epäröimättä hyppäsi renkaan ihan hienosti. Siihen sitten lopetin.
Tiättekö, mä epäilen, että se yritti hypätä sen koko esteen yli, mutta sehän on joku 165 cm korkea niin ei sitten ihan päässyt yli. Taidan vaihtaa tuolle esteelle sanaksi "rengas" eikä "hyppy".... voi olla että se sekoittaa Allia, kun se oikeesti on niin kiltti että olettaa, että hyppy tarkoittaa YLI eikä läpi. Tyhmä minä, raukka Alli <3

Noora Näätänen otti Nooasta kauniin kuvan lauantaina kun Nooa oli aksan hallintakokeen häiriökoirana.


.

10.11.2013

Treenimielellä

Laitetaan jotain treenijuttujakin välillä julkisuuteen.

Nooan kanssa käytiin viikonloppuna tekemässä vuoden viimeinen jälkitreeni. Oli ihan superhyvä treeni joten siihen on hyvä päättää jäljestyskausi. Harmi ettei päästy niiltä lukemattonmn monilta varasijoilta yhteenkään jälkikokeeseen tänä kesänä mutta uskon että siinä oli kohtalon kosketusta mukana ja ensi kesänä sitten vasta jatketaan avoimeen luokkaan varmempina ja osaavampina.

Nooan jälki oli nyt siis 1,5h vanha, vaihtelevaa maastoa: metsää, kalliota, heinikkoa ja hakkuuaukeeta, paljon peuran tuoreita papanoita ja jäniksen jälkiä sekä kulmia ja pitkää suoraa. Kuusi keppiä tietenkin. Jana oli varmaan joku 25-30m.

Jana meni hyvin, otti pientä kaarretta vasemmalle, mutta en lähtenyt korjaamaan menin vaan perässä ja se olikin hyvä päätös, sillä Nooa otti jäljen hyvin itsevarmasti oikeaan suuntaan ja sitten mentiin! Menossa oli voimaa ja rytmiä, just niinkun mä tykkään, että koiran pitää jäljestää metsässä. Kulmat oli todella itsevarmat, yhden kulman ohi mentiin mutta hän korjasi sen hienosti itse. Kepit nousi yhtä lukuunottamatta hyvin, mutta se ei siis todellakaan haistanut sitä yhtä keppiä, en tiedä mikä siinä oli mutta joskus näin. Tässä kuva tuosta jäljestä, pituutta sillä oli n. 900m. Lähtöpiste on tuo vihreä pallukka ja punainen päätöspiste, tosin siinä känny unohtui päälle eli jälki loppuu kuvasta poiketen tuohon viimeiseen kulmaan (kuvassa ylälaidassa oleva kulma)todellisuudessa, ja toi loppu matka oli kun käveltiin tieltä autoille päin.


Tosi hieno jälki ja mitä parasta, vaikka tuli pahoja paikkoja niin Nooa ei kertaakaan kysellyt multa neuvoja vaan ratkaisi kaikki ongelmatilanteet itsenäisesti, mä vaan roikuin perässä. Mahtavaa!!Talven ajan me vahvistellaan keppejä ja jälki saa jäädä päähän painumaan muutamaksi kuukaudeksi. Esineruutua ehditään treenaamaan vielä siihen saakka kunnes kunnon lumi tulee maahan, sitten sekin menee tauolle talven ajaksi.

Tokossa peruin Nooan pari EVL-koetta, koska se ei ollut mun mielestä vielä valmis siihen. Otettiin aikalisä ja kokeisiin mennään vasta ensi vuoden puolella. Nyt treenataan mielentila kuntoon, liikkeet suht hyvin onkin jo hallussa. Sama juttu tottiksen kanssa, mielentilaa ja hyppyestettä, muuten kaikki liikkeet on hyvässä kondiksessa. Tämä pitkäjänteinen työstäminen "syö naista" mutta uskon, että näin pääsen pitkälle kantaviin tuloksiin, kun että mentäisiin vaan kovaa vauhtia ilman miettimättä mitä ollaan tekemässä.

Manu-mymmeli kävi tänään hakukokeessa... se oli meidän neljäs 3-luokan hakukoe ja jälleen ei saatu tulosta. On sen verran kirpeänä mielessä tuo koe, että en pysty sitä avaamaan tähän. Eikähän sitä syytä ole ruotia, sanotaan vaan, että tulosta ei tällä kertaa tullut.
Harmittaa tosi paljon sen takia, että treenataan monta kertaa viikossa ja koira tekee pirusti duunia ja aina mä romutan sen hommat sekoilemalla typeryyksiä koetilanteessa. Mun koehermot on tunnetusti tosi huonot ja näin se sitten kostautuu.
Vähän masennuinkin tästä kokeesta, kun ei koskaan tunnu onnistuvan tämä homma silloin kun olisi näytön paikka. Ei kai kuitenkaan  auta jäädä maahan makaamaan, kun koittaa vaan uudelleen. Onneksi Manulla on vielä pari aktiivivuotta jäljellä, sen kanssa on niin ihana treenata ja kisailla, koska se on niin herttainen hölmöläinen <3

Jäljellä me ei Manun kanssa olla nyt käyty pitkään aikaan vaan ollaan keskitytty 100% hakuun ja näin hyvin se tuottaa tulosta... ei, ei, ei, nyt pois masennus!! Pakko vaihtaa aihetta....

....siirrytään siis toisiin aiheisiin eli Ulpukka-pulpukkaan. Allin kanssa ei olla tehty tokoa, kun on opeteltu agilityä raivoisasti syyskuun alusta alkaen. Treenattiin parhaimmillaan joka päivä aksaa, mutta sitten näin että koiraakin alkoi kyllästyttää ja nyt on pidetty muutaman päivän taukoja aksasta. Joka päivä treenaaminen piti sisällään siis 1-2 ratatreeniä viikossa ja kaikki muut treeni on olleet kontakteja tai yksittäisiä esteitä, eli pieniä treeniä mutta usein. Nyt on kolme päivää vapaata ja seuraava treeni on tiistaina, jossa varmaan tehdään taas kontakteja ja yksittäisiä esteitä, ratatreenit on sitten sunnuntaina. Alli edistyy hitaasti mutta varmasti, tai no, hitaasti ei ehkä ole oikea termi mutta varmasti kylläkin.
Alli pääsi agilityssä Lotta Vuorelan agilityryhmään ja treenaa Lotan valvovan silmän alla tammi-huhtikuun ensi vuonna ja toivottavasti myös siitä eteenpäin. Tähän mennessä ollaan käyty Harri Huittisen koulutuksessa kolmen viikon välein ja se jatkuu vielä ensi keväänä joten kyllähän tässä aika hyvien kouluttajien ohjauksessa saa treenata.

Olen ajatellut muistutella Allille tokoa nyt kun aksajutut on saatu vähän kevyemmälle tasolle niin on aika palata tokoilemaan, jos tässä jossain välissä mentäisiin yrittämään sitä EVL1 tulosta... Mutta sekin on vasta ensi vuoden juttuja. Eipä tässä tätä vuotta olekaan enää kuin jokunen viikko jäljellä, seitsemän viikkoa jos tarkkoja ollaan, ja Jouluun vielä vähemmän viikkoja!! :)

Tälle vuodelle ei oikein saatu tuloksia mistään lajista mutta näin usein käykin kun on pennutusvuosi meneillään, silloin fokus ja ajatukset on vain siinä pentueessa ja treenit ja kisat jää väkisinkin taka-alalle.


.

3.11.2013

Vaadimme Metallia!

...ja sitä saimme viikonloppuna, kun Metallisilla oli toinen pentuetapaaminen ja tällä kertaa hakukoulutuksen tiimoilta. Kokoonnuimme sumuisena sunnuntai aamuna Hämeenlinnassa metsän siimeksessä. Olimme onnekkaita kun saimme sympaattisen Anne Juslinin kouluttamaan hakua pentusille. Kiitos Anne miljoonasti mukavasta koulutuspäivästä!


Onneksi sumu ei metsässä häirinnyt eikä satanutkaan vaikka ilmankosteus olikin aika korkealla. Sanottakoon siltikin, että keli suosi meitä, hyvin saatiin treenattua eikä varpaat jäätyneet.

Kun koulutuspäivään valmistauduttiin ja puhelinnumeroita vaihdettiin niin Martina ennusti, että kasvattaja ei kerkeä kuitenkaan vastailla puhelimeen kun myhäilee pentuja ihaillessaan ja näinhän siinä kävikin! Enkä turhaan myhäillyt laisinkaan, jokaiselle pennulle tämä treeni oli ensimmäinen laatuaan mutta eipä sitä olisi huomannut ellei olisi tiennyt asiaa. Pennut ovat erittäin ihmissosiaalisia, reippaita ja rohkeita. Hännät viuhtoivat kun maalimies löytyi metsästä ja herkut maistuivat. Annelta saatiin hyviä näkemyksiä ja konkreettisia ohjeita siitä miten treeniä jatketaan pentujen kanssa.

Jura lähetyksessä
 
Usva maalimiehellä
 
Nuutilla kova meno hakumetsässä

Fiona maalimiehellä

 
Treenien jälkeen siirryttiin Sannalle ja Juhalle lämpimään tupaan herkuttelemaan. Kiitokset Sanna ja Juha huolenpidosta ja ruokatarjouluista!
Pennut saivat riekkua vielä pihamaalla mielinmäärin ja täytyy sanoa, että kyllä ne taisivat vähän väsähtääkin, päivä oli niille kuitenkin aika jännä.
 

 

Alli ja vauvat
 
Näbben liittyi seuraan hakukoulutuksen jälkeen suoraan pentukurssilta
 
Pennut ovat nyt n. 4kk vanhoja ja alkavat vaihtaa hampaita ja myös niiden korvat heiluvat miten sattuu ja hakevat paikkaansa. Tällä hetkellä ne ovat "sukkahousumiehiä" pentukarvassaan ja korkeissa koivissaan. Luonteeltaan kaikki ovat muikeita, voisin ottaa niistä kenet vaan meille lauman jatkoksi! Monet pennuista käyvät jo erilaisissa toko- ja pentukoulutuksissa ja treenaavat ahkerasti myös jäljestystä. Hyvältä vaikuttaa kaikinpuolin.

Pennuilla vaikuttaisi olevan palikat oikeilla kohdillaan ja on hienoa huomata, että kaikilla on omistautuneet ja parhaat mahdolliset kodit. Hienoja tunnelmia, hienoja hetkiä, näillä jaksaa taas pitkän aikaa. Seuraavan kerran Dreamoor-pennut kohtaavat ensi vuonna toko-päivässä ja leirillä. Sitä odotellessa siis :)



Usva & Alli



.