Dreamoor

Dreamoor
Shiny happy border collies!

28.12.2015

Kurpitsa, Nooan treenit ja Ossin eläinlääkärikäynti

Kurpitsa on nyt kahdeksan viikkoa vanha ja ikää tule päivä päivältä lisää. Se on mainio pieni vauveli, niin kiltti niin kiltti! On se välillä tuhmiskin, mutta pääsääntöisesti se on kyllä tosi kiltti pentu ja kylässä etenkin se käyttäytyy tosi mallikelpoisesti. Iltahepuleita on ollut tosi vähän, tänään tietysti sitten on ollut joku superaction ilta ja överiksi meinaa mennä aina välillä.  Silti ihana pieni Kurre <3

Kurpitsan kanssa ollaan opeteltu autoilua (ei mitään ongelmaa), remmissä kulkemista, maahanmenoa (mitä se itseasiassa tarjoaa tosi luontevasti), istumista ja luoksetuloa. Luoksetulo on ulkona vähän vielä hakusessa mutta sisällä kyllä tottelee jo nimeään. Noudon alkeita ollaan jo otettu, koska Kurpitsainen on semmoinen pieni poika, että hän ottaa lelut ja vie ne johonkin missä itse voi leikkiä niiden kanssa, niin sen vuoksi olen alkanut jo vähän treenimään tuomista minulle. Tänään illalla tehtiin viimeisin tuontitreeni ja vaikka lamppu ei vielä ihan syttynytkään niin huomasin kyllä, että Kurpitsa kovasti mietti mitä häneltä odotetaan, mikä on hyvä merkki. Se on tosi innokas tekemään ja touhuamaan ja tykkää treenailla näitä vauvatreenejä. Se on myös taisteluhaluinen ja antaa leluille kyytiä, välillä jopa pärrää kun on niin kova taistelu meneillään. Se tykkää kanniskella ja pitää hyvin kaikkia esineitä suussaan eikä mikään materiaali, myöskään metalli, tuota mitään vaikeuksia. Siltikin teen pentutreenit namilla, kuten aina ennenkin, leluilla palkkaamissen aika ja paikka on sitten myöhemmin. Kurpitsa tuntuu vastaavan hyvin namipalkkaan ainakin vielä tässä vaiheessa.




Pienellä Kurpitsalla on isossa elämässään jättisuuri idoli, Nooa. Mitä Nooa edellä, sitä Kurpitsa perässä. Jos Nooa pissii niin Kurpitsa pissii. Jos Nooa haistelee, Kurpitsa haistelee. Jos Nooa ajattelee, Kurpitsa miettii kuumeisesti, mitä Nooalla mielessä. Maailman ihanin jättiläis-Nooa tykkää Kurpitsasta ihan älyttömästi! Se jekkuillee Kurren kanssa ja jos Kurpitsa inahtaakin niin Nooa tulee heti otsa rypyssä katsomaan mihin sattui. Mainiot veljekset! Vielä emme uskalla antaa niiden peuhata ulkona vapaana, ei vielä piiiiitkään aikaan. Kokoero on niin valtava, että vahinkoja sattuu jos ne päästetään yhdessä remuamaan, koska Nooa on kaikessa kiltteydessäänkin tosi raju leikeissään niin ei uskalla. Sisällä painivat yhdessä ja ulkona käydessä sitten Nooa on vapaana ja Kurpitsa on taluttimessa, jotta ei käy mitään haavereita. Kurpitsa ei ole mikään kovin dominoiva uros, niin uskon että se soljuu suht kivuttomasti omalle paikalleen tässä meidän laumassa.

Tänään Kurpitsa pääsi myös tutustumaan jättiläis-Pertsaan, suuren suureen saksanpaimenkoira urokseen. Kurpitsa oli ihan myyty kun "tosimies" tuli häntä tervehtimään ja ilman minkäänlaista itsesuojeluvaistoa pyrki Petrsan suuhun, päälle, alle ja jokapaikaan. Pertsa oli tosi kiltti Kurpitsalle, mutta koska Kurpitsa on vielä pienempi kuin Pertsan pää (enkä liioittele yhtään) niin ei sitten uskallettu päästää niitä peuhaamaan keskenään ihan vaan sen takia, että kokoero on hurja, sama kuin Nooan kanssa. Tekee hyvää Kurpitsalle tottua eri rotuisiin tuttuihin ja turvallisiin koiriin niin siitä ei kerkiä muodostua roturasistia, vaikka eipä tuo semmoiselta vaikutakaan, avoin tuntuu olevan joka asiaa tai olentoa kohtaan.

Nooan lisäksi Kurpitsa leikkii päääsääntöisesti kissojen kanssa ja nehän tykkää koijata apinaa. Kissat selkeästi tulee hakemaan Kurpitsaa leikkiin ja sitten menään! Meidän kissat on superkilttejä ja asiallisia pentujen kanssa niin ei tarvitse pelätä, että jotain pahaa sattuu, vaikka ainahan vahinkoja voi sattua mutta ne on sitten tosiaan puhtaita vahinkoja. Kissat onkin sopivan kokoista seuraa Kurrelle, vaikka tänään täytyi Justus laittaa toiseen huoneeseen kun meno yltyi pikkusen liian vauhdikkaaksi, matot olivat rypyssä ja telkkari oli vaarassa kaatua! Kurpitsa paimentaa kissoja, mutta meidän kissat eivät stressaannu Kurpitsan paimentamisesta, ne eivät edes tunnu huomaavan sen kyttäilyä ja jos niitä ottaa Kurpitsan sekoilu kupoliin niin ne mäjäyttää tassulla Kurpitsaa otsaan ja tuumaavat, että jo riittää. Kurpitsa kyllä sitten tottelee, ainakin välillä. Katsotaan sitten keväällä ymmärtääkö Kurpitsa lampaiden päälle mitään, käydään tutustumassa siihen hommaan sitten kun pieni mies on vähän kasvanut.


Sirius & Kurpitsa
kuva © Jani Leisti

kuva © Jani Leisti


kuva © Jani Leisti

Kurpitsasta sitten muihin aiheisiin. Pentujen ajan oli suurin osa meidän treeneistä nollissa, mutta nyt pystytään jo vähän tekemäänkin jotain treenin tynkää. Nooan kanssa käytiin lauantaina ottamassa ilmaisuja ja nyt uskaltaa sanoa, että lamppu on syttynyt. Irtorullan kanssa pelaaminen on selvää kauraa Nooalle. Näytölle meno on myös hyvin vahva. Tästä on hyvä jatkaa. Vahvistellaan vielä tätä irtorullien kanssa ja kun siihen on tullut jonkinmoinen rutiini niin aletaan sekottamaan pakkaa ja tuomaan kiintorulla kuvioon mukaan. Olen hyvin luottavainen siihen, että meillä on keväällä ilmaisut kunnossa ja saadaan siirrettyä se maastoon. Talven ajan ei tehdä maastotreenejä vaan sitten kun kelit sallivat niin sitten jatkuu henkilöetsintä maastossa.

Tänään käytiin Ossin kanssa eläinlääkärissä pissaamisongelman takia. Huomenna varmistuu syy mutta sairauden määrittämistä varten Ossista otettiin laaja verenkuva, kun pelättiin onko munuaisissa jotain, mutta mitä vielä! Ossi 12 v papparaisen kaikki veriarvot olivat enemmän kuin priimaa! Se oli hieno uutinen ja eläinlääkäri oli tosi yllättynyt ja tyytyväinen, että Ossin arvot oli kaikki ihan kohdillaan. Olin itsekin tyytyväinen ja onnellinen Ossin puolesta, että se on noin hyvässä kunnossa tuolta osin! Ei kyllä uskoisi 12-vuotiaaksi heti ensinäkemältä ja mielikin on kuin nuoren miekkosen! Käytiin siinä sitten samalla ihmisten ilmoilla kävelyllä ja mikäs siinä, Ossi on aina käyttäytynyt kuin herrasmies kylillä, niin nytkin.


.

19.12.2015

Uusissa kodeissa part II

Loput punkulat lähtivät tänään omiin uusiin koteihinsa. Ensinnä matkaan lähti Lumo (Dreamoor PeekaBoo) ja hän lähti isosisko Pipsan (Dreamoor Misty Knight) kaveriksi Jyväskylään. Tässä ensitunnelmia omasta kodista.


© Turuset


Tämä kuva on aivan superihana!! Mikon kauniit enkelit :)


Toinen tämän päivän muuttajista oli Tolstoi (Dreamoor Boogeyman) ja hän matkusti myöskin siskonsa Hertsyygelin (Dreamoor Stass Allie) luokse Mikkelin suunnalle. On kovin reipas myös tämä vauhtihirmu ja ensitunnelmat omasta kodista seuraavassa kuvassa.


© H. Laitinen


Kaikki pennut on laitettu nyt matkaan... ei mutta hetkinen. mitäs ihmettä, täällähän on vielä yksi pentu!

Jaahas, nyt tässä on käynyt niin, että meille on vahingossa jäänyt yksi Halloween Hiiwiö. Oliskohan Joulupukki vahingossa tuonut meille lahjan ennen aikojaan... Lahjaa ei saa sääntöjen mukaan palauttaa eikä laittaa kiertoon joten sehän tarkoittaa siis sitä, että tämä kurpitsainen punkula (Dreamoor Smashing Pumpkin) jää ilostuttamaan arkeamme!


Kurpitsa



.

18.12.2015

Uusissa kodeissa part I

Ensimmäinen satsi meidän pikkuisia on lähtenyt maailmalle. Kaihea on tunnelma mutta toisaalta nyt ne ovat siinä iässä, että yksi ihminen ei pysty tarjoamaan sitä määrää virikkeitä ja huomiota mitä jokainen pentu tarvitsee, on siis aikakin että he lentävät pesästään omien ihmistensä luokse. Kiitos perheille kuvien lähettämisestä, tässä siis kuvattuna ensi tunnelmia uusista kodeista!

Ensimmäisenä uuteen kotiinsa lähti Hukka, virallisemmin Dreamoor GhostBuster. Viestit kertovat, että nuori mies on kovin reipas ja kuvista päätellen tilanne onkin otettu välittömästi haltuun.



kuvat © M. Raninen


Sirius eli Dreamoor Phantom Rising on viestien mukaan myöskin erireipas uudessa kotonaan. Kovasti odotettu poika todennäköisesti lellitään ihan piloille bortsunarttujen laumassa!



kuvat © T. Leisti


Viimeisempänä lähtijänä tänään oli meidän kaunokki eli Viima, Dreamoor SpookyDoo. Väsähdys tuli kesken oman kodin tutkimisen, mutta siitä on hyvä jatkaa kun taas herätään täynnä puhtia!





kuvat © S. Korhonen


Mun vauvat, härrekyyden sentään... niin se aika vaan menee... ihan mieletöntä päästä seuraamaan pentujen seikkailuita perheidensä kanssa.

Onnea kaikille uusiin koteihin!!


.

14.12.2015

Pennut on parasta huumetta

Kun ei pääse ajoissa nukkumaan mutta joutuu taas aamulla aikaisin ylös niin on olo vähän kun huumeessa olisi, ei sillä että tietäisin mutta voisin ounastella näin. Niin tai näin niin parasta huumetta nämä pennut kyllä ovat!

Noin muutoin elämä soljuu aika rauhallisissa merkeissä, kaikki energia menee pentujen paapomiseen. Onneksi on tervepäiset isot koirat niin kukaan ei hypi seinille tai muutenkaan sekoile, tosin kyllä niistä näkee että olisi haluja ja puhtia päästä jotain touhuamaankin jo.

Ruippa on tosi hyvässä kunnossa joten sen kohdalla olemme tehneet niin, että se saa kipulääkettä vain tarvittaessa, eikä se ole pitkään aikaan sitä tarvinnut. Tosi hyviä uutisia siis!

Tässä muutama fiilistelykuva maailman söpöimmistä vaaveista.







.

9.12.2015

Halloween pennut!

Onneksi Tuija kävi kylässä ottamassa pennuista kuvia niin saan laitettua tänne pienten 5,5 viikkoiskuvat. Vähiin käy ennenkuin loppuu! Puolitoista viikkoa jäljellä. Tässä kuitenkin uusimmat kuvat ja kuvissa esiintyy siis:

(ylärivi vasemmalta)
Dreamoor SpookyDoo
Dreamoor Smashing pumpkin
Dreamoor PeekaBoo

(alarivi vasemmalta)
Dreamoor GhostBuster
Dreamoor Boogeyman
Dreamoor Phantom Rising



© Tuija Leisti




.

6.12.2015

Nimittelyä, ulkoilua ja kosiomatkoja

Pennut ovat jo viisi viikkoa vanhoja. VIISI! Mihin se aika menee, härrigyyden sentään! Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää, toivottavasti saan pidettyä ne hengissä seuraavat kaksi viikkoa ja luovutettua terveinä uusiin koteihinsa. Pennuilla on jo viralliset nimet ja ajattelin ne tähän laittaa mutta mitä ovat pelkät nimet ilman kuvia pennuista, ei mitään, joten lähdetään nimittelylinjalle vasta kun saan potrettikuvat otettua ensi viikolla.

Pennut ovat päässeet ulkoilemaan ja tutustumaan vieraisiin ihmisiin. Elämään tutustuminen jatkuu taas ensi viikolla erinäisillä aktiviteeteilla. Tässäpä pari kuvaa pennuista tältä viikonlopulta.


Tarkkaavainen pikku punkula


Komea nuori paimenpoika


Tällä pennulla on selkeästi vakava alapurenta.
Myös hampaissa on jotain vikaa, ne ovat kovin terävät.


Kaunotar kauneusunilla.

Eihän sitä päässä pyöri nyt mikään muu kuin pennut, kun treenaamisestakin on kevyttä talvitaukoa, niin väkisinkin mieleen hiipii kevät ja se aika, kun pentuaitaus tarvitsee [toivottavasti] taas kaivaa esiin. Tarkoitan siis tietenkin Usva x Riimi pentuetta, jonka kovasti toivoisimme toteutuvan.
Tulee olemaan erittäin mielenkiintoista nähdä millaista pentua Riimi "The Stallion" Rimpylä ja Sisar Usva Mustavalkoinen jättävät jälkeensä. Riimi aloitti kesällä jo kosiopuuhat ja toivotaan, että Usva on lämmitelty siihen malliin, että jotain ottaisi tapahtuakseen kun sen aika on. Tämä kuva toimikoon todisteena nuorin parin hempeästä tapaamisesta Riimin riiuureissulta.


Riimi tötterökorva ja Usva joka antaa ymmärtää


.

29.11.2015

Shine bright like a diamond

Meidän timantit, hauskoja ja herttaisia pikku punkuloita. Mitäpä niistä muutakaan höpöhöpöä kehuskelemaan maailmalle, ne on pentuja ihan niinkuin pennut aina ovat, suloisia urpoja. Katsotaan sitten vuoden parin päästä mitä ne oikeasti ovat.

Vielä joku viikko pentuelämää edessä, aika on mennyt kuin siivillä näiden tyyppien kanssa. Niitä on hauska seurata, ei ole tylsää päivää ollut yhtään.
Muuten ei olla paljonkaan koirajuttuja touhuttu, mitä nyt muutamaan otteeseen Nooan kanssa otettu ilmaisuja ja tänään kaivoin jopa tokon välinelaatikon esiin ja alettiin ottamaan uusia liikkeitä hiljalleen. Eipä siinä tokossakaan oikeastaan muuta kuin se iso kierto-nouto-hyppyliike ja ruutuun meno ilman tötsää, mutta en epäile etteikö Nooa noita selvitä. Pitäis vaan treenailla niitä muitakin vanhoja liikkeitä, että tulisi taas rutiini niihin liikkeisiin. Nooa on yhtä ykköstä vaikka valio tokosta niin pitäisi nostaa itseä niskasta kiinni jos yrittäisi sitä vikaa ykköstä koittaa saada jostain kokeesta.



Me and my bebé


Väsy tuli palloleikeissä


Herttaisia luonteita


Toisensa huomioonottavaa pentupainia


.

16.11.2015

Pienet ovat jo isoja

Pennut ovat täyttäneet 2 viikkoa ja voivat hyvin.

Kaik yhes koos

Tämän kuvan väritys hämää, pennut ovat mustavalkoisia pääväreiltään



.

7.11.2015

Pennut viikon vanhoja

Aika pentulassa on mennyt nopeasti ja pennut täyttivätkin eilen jo viikon. Kaikki ovat kasvaneet tasaisesti ja ovat tukevassa kunnossa. Alli hoitaa pentuja esimerkillisesti ja pennut vaikuttavat tyytyväisiltä eloonsa, kynnet on leikattu jo ensimmäisen kerran mutta mitään muuta mullistavaa ei tänne vielä kuulu. Pennuthan ei vielä muuta paljon teekkään kun nukkuvat ja syövät.





.

1.11.2015

Pennut voimistuvat

Olen todella pahoillani (oikeasti en ole yhtään pahoillani!) mutta jouluun saakka mitään muita päivityksiä ei meidän blogiimme taida tulla kuin pentupäivityksiä. Tämä on iso pentuprojekti ja nyt kaikki energia on pyhitetty pentujen kasvattamiseen ja niistä iloitsemiseen. Muut hommat eli pääasiassa treenit on jotakuinkin tauolla, jotain me tehdään kyllä tässä pihassa poikien kanssa ettei ne ihan kyllästy vaan olemiseen.

Pennut ovat elinvoimaisia, reippaita, vahvoja ja voimistuvat päivä päivältä lisää. Hienoa päästä seuraamaan niiden kehitystä!



© Sanna Hyytiäinen


© Sanna Hyytiäinen



.

10.10.2015

Sokeus

Eilen kävimme eläinlääkärissä Maurizio kissan kanssa. Olin huolissani Maukasta, sillä kun tulin töistä kotiin se käveli autolle minua vastaan mutta käveli sellaista siksakkia. Ihmettelin asiaa ja vielä enemmän ihmeteltiin, kun tuotiin Maukka sisään ja se vaan kiersi taloa hyvin matalana ja vaikutti jotenkin hämmästyneeltä. Se jäi jumiin honeen kulmiin eikä jotenkin ymmärtänyt miten jatkaa matkaa, selkeästi se ei ollut oma itsensä. Epäilin, että se on sokeutunut, etenkin kun se on diabeetikko niin tämä epäilys tuli mieleeni. Seurattiin Maukan käytöstä ja jossain vaiheessa totesimme, että sen on nähtävä edes jonkin verran koska pystyy hyppäämään tasoille ainakin välillä. Välillä sen yritykset hyppiä pöydälle tai sohvalle päättyivät vähän heikommin.

Eläinlääkärissä Maukka käyttäytyi, kuten aina, erinomaisesti eikä sitä tarvinnut rauhoittaa tutkimuksen ajaksi. Eläinlääkäri totesi, että toinen silmä toimii hyvin mutta toinen on jotenkin vaurioitunut. Hänen mielestään se toinen silmä oli jo sokea ja epäilyksi kirjattiin linssiluksaatio. Jos silmä ei häiritse niin se jää tuommoiseksi mutta jos tuntuu, että se haittaa kissaa niin silmä joudutaan poistamaan. Samalla Maukasta otettiin verinäyte diabeteksen vuoksi, senkin se antoi ottaa ilman rauhoitusta ja tosi kiltisti, ja ne tasot näytti hyvältä. Jatkamme siis pistosten antamiste kuten tähänkin saakka. Maukka on kaikinpuolin esimerkillinen kisu! Se on niin fiksu koirien kanssa ja tykkää ihmisistä hirmuisesti. Sen luonne on kyllä ihan täydellinen, meidän luottokatti!

Kukaan ei osaa sanoa miksi tai miten tuo toinen silmä on mennyt tuommoiseksi mutta tärkeintä on nyt hoitaa Maukka niin, että sillä ei ole kipuja ja jos silmä vaivaa niin se joudutaan poistamaan. Onneksi Maukalla toi toinen silmä pelaa hyvin ja uskon, että se vähitellen tottuu elelemään hieman rajoittuneella näkökentällä.

Alla kuvia kauniista Maukasta.







.

1.10.2015

199 + 89 = 288 JK3 1-tulos Nooalle

Eilen kävimme Nooan kanssa jälkikokeissa Kyröskoskella. Tänä vuonna on ollut taas tosi vaikea päästä jälkikisoihin, monesti olen jäänyt varasijalle (”paras” taisi olla varasija 17) odottelemaan koepaikkaa ja lienee sanomattakin selvää, että ne koepaikat on jäänyt saamatta. Mutta tämä ei ole purnaus, pelkkä toteamus silä mulle tämä soittoaikatyyli on ihan OK ja onneksi on myös niitä ”tottiksen perusteella maastoon” kokeita mihin pääsee aina, joten ei valittamista.

Meillähän on Nooan kanssa ollut vähän takkuista jäljestys tänä kesänä. Jo ennen Kouvolan kokeita (28.6) huomasin, että jäljestys ei ole ihan sillä tasolla kun pitäisi. Treenit sujui kuitenkin jotakuinkin niin en sen enempää siihen kiinnittänyt huomiota. Kouvolan kokeessa sitten Nooa kadotti jäljen kahdesti ja toisen kerran niin pahasti, että jouduimme keskeyttämään maastossa. Se oli suuri pettymys, en ole joutunut jäljellä keskeyttämään herra ties milloin viimeksi niin se oli aika iso juttu, kun jälkikoira alkaa sekoilla maastossa. Sen jälkeen laitettiin mietintämyssyä päähän ja konsultoin muutamaa jälkikaveria mitä he ehdottelevat miten lähdetään purkamaan tilannetta. Sainkin hyviä vinkkejä, kiitos kamuille vertaistuesta!

Toinen kompastuskivi meille on ollut tänä kesänä esineruutu, siitä on puuttunut semmoista tekemisen meininkiä mitä haluaisin ruudussa olevan. Kokeissa on myös ollut silleen ikävä tilanne, että aina on yksi esine jäänyt ruutuun ajanloppumisen vuoksi, joten arvokkaita pisteitä on menetetty. Tätä ongelmaa pohdittiin myös Dreamoor-leirillä ja todettiin että koira tekee kyllä hyvin töitä, eli lisää treeniä vaan.

Paljon töitä on tehty nyt kesän ajan jäljellä ja paljon on tehty töitä esineruudun osalta myöskin. Keppimotivaatio on Nooalla ollut kunnossa, siinä ei ole ollut probleemaa, mutta jäljen pitäminen ja etenkin kulmien hallinta nousi tänä kesänä haasteeksi. En mene nyt tarkempiin yksityiskohtiin mitä kaikkea kesän aikana koitettiin ja tehtiin mutta erittäin tärkeä osuus molempien sekä jäljen että eskan työstämisessä on ollut motivaatiolla ja asenteella. Motivaation rakentaminen on oma lajinsa ja sitä on tehty ja tehdään edelleen ja nyt alkaa näyttää jo ihan kivalta, vaikka vielä täytyy näihin asioihin kiinnittää huomiota ja niitä vielä treenataenkin ennenkuin lumi tulee maahan.

Tosiaan niin, jälkikokeessa käytiin keskiviikkona. Ensin oli maasto ja meillähän se alkoi niin, että jana oli 40p, Nooa tarkisti takajäljen sitten kääntyi itsenäisesti ja lähti etenemään määrätietoisesti oikeaan suuntaan. Tiesin itsekin, että nyt on menossa takajälkeä kun se ilme oli erilainen kun jäljestäessä, tämä oli hyvä huomio ja täytyy jatkossakin osata lukea koiraa tarkemmin myös janalla. Kaikki kulmat se työskenteli hyvin ja muutenkin se oli todella itsevarma jäljellä. Kepit nousi varmasti ja koska Nooaa on aika helppo lukea niin tiesin aina milloin keppi alkaa olla lähellä, sillä Nooa menee hölmön näköiseksi, sen korvat kääntyy sivuille ja se näyttää ihan hönöltä kun se etsii keppiä. Voi reppanaa! No mutta hienoa työskentelyä! Se mikä on ihaninta, että meillä on ”rytmi”, semmoinen rytmi mikä meillä oli Manun kanssa aina jäljellä. Ah miten turvalliselta tuntuu jäljestää semmoisen koiran kanssa ja nyt me ollaan löydetty se Nooan kanssa! Jäljeltä siis täydet pojot!

Esineruutu jännitti kyllä aika paljon, tietysti sen vuoksi kun se on takunnut ja jännitti tietty sekin onko kova duuni tuottanut vihdoinkin tulosta. Nooa löysi ensimmäisen esineen tosi helposti, ensimmäisellä pistolla. Toisella pistolla katsoin, että se reagoi hajuun mutta se hylkäsi sen (eikä siinä edes ollutkaan esinettä) niin ajattelin, että ehkä se oli joku muu haju. Pistotin sen pari kertaa vielä ja vikalta pistolta takaisin tullessa se löysi sitten lähiesineen. Kolmas löytyi tosi pian lähiesineen jälkeen, taisi olla heti seuraavalla pistolla. Hyvin se teki töitä ja oli fokusoitunut tekemään töitä joten sekä sen esityksen että pisteden vuoksi saa olla tyytyväinen. Pisteitä saatiin 29.

Tottista lähdetiin tekemään jo hämärtyvään iltaan, onneksi oltiin ekassa parissa. En ole ihan varma muistanko pisteet oikein mutta jotakuinkin näin meni arvostelu:

Vapaana seuraaminen: tyydyttävä
- se olikin kaameeta, jälleen kerran. Perhana kun en saa sitä millään kuntoon! Help me!
Liikkeestä istuminen puutteellinen
- jäi seisomaan, TAAS! Grrr.... se johtuu siitä samasta kuin tuo kakka seuraaminen, eli ei ole oikeassa moodissa eikä keskity niin menee käskyt sivu suun.
Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo : erittäin hyvä
Liikkeestä seisominen ja luoksetulo : erittäin hyvä
Tasamaa nouto: erittäin hyvä
Hyppynouto: erinomainen
Estenouto: erinomainen
Eteenmeno: erittäin hyvä
Paikkamakuu: erinomainen

Pisteitä siis 89 pojoa! Pisteistä jo näkee, että ensimmäinen puolet on meille vaikeaa, toinen puolet eli noudoista eteenpäin menee ihan kivasti. Tosin toissapnä eli kokeita edellisenä iltana (ei kannattaisi!) kävin treenaamassa hypyt niin Nooa tuli A-esteessä hypyn kautta takaisin kahdesti! Eipä ole koskaan ennen sitäkään tehnyt niin olin aika yllättynyt. Hiukan jänskätti tekeekö se sen myös kisoissa mutta huh, onneksi ei tehnyt! Se vaan diggaa siitä hypystä niin paljon niin haluaa mielummin hyppiä. Toi metrin hyppy on semmoinen liike, missä me tehtiin paljon pohjatyötä nimenomaan motivaation kanssa: tehtiin hyppy kivaksi ja hauskaksi liikkeeksi niin se onneksi kantaa hedelmää yhä edelleen. Motivaatiosta se lähtee. No niin, mutta koe oli siis siinä ja hieno tulos 288p 1-tulos. Oli kyllä hienosti järjestetty koekin, että kaikinpuolin kiva koetilaisuus!

Nyt Nooalla on kaikki tulokset kasassa vuoden 2016 PK SM kisoihin Lapualla. Se on sitten ensi vuoden päätähtäin ja mulla on nyt ihanan helpottunut olo kun ei tarvitse kevällä kauheassa kiireessä yrittää saada sitä puuttuvaa ykköstä, jotta pääsee osallistumaan.

Seuraavaksi Nooan kanssa jatkuu vielä maastotreenit, tehdään jälkeä vielä jonkin verran mutta pääasiassa keskitymme esineruutuun ja hakuun. Meillä alkaa pyöriä uusi uljas hakuryhmä nyt lokakuussa ja loppuvuoden plus alkuvuoden ajan tehdään pohjat hakuun sekä laitetaan rullailmaisu kuntoon. Siinä riitää hommaa pienelle pörderlöllielle vähäksi aikaa.


Tottiksen osalta keskitymme lähinnä seuraamiseen ja jääviin, noudot saa jäädä hautumaan talven ajaksi. Noin muuten otetaan tokon liikkeet taas treeniohjelmaan mukaan ja aletaan harjoittelemaan uusia säänntöjä. Kisoihin mennään vasta ensi vuoden puolelle, koska niin kauan kun meillä on pennut talossa emme käy missään suurtapahtumissa hakemassa kennelyskää tai muuta vastaavaa mistä voisi olla vaaraa pennuille, kilpaileminen tulee vasta kakkosena.


.

30.9.2015

Roy faneille

Ruipan kanssa käytiin kesällä muutamaan otteeseen lampailla. Roy kestää rasitusta hyvin ja nauttii selkeästi paimentamisesta, onko mikään yllätys :) Oltiin tuossa kerran Royn lasten Sateen ja Ruffen kanssa paimentamassa ja Tuija sai napattua muutaman kuvankin. Tässä Roy faneille vähän silmänruokaa  :)  
(kuvien ©Tuija Leisti)


vasemmalta Ruffe, Sade ja Ruippa

Ruippa tarkkana

Tältä paimenelta ei lampaat karkaa ainakaan tänään


.

28.9.2015

Ultrassa näkyi hyviä uutisia!

Tänään kävimme Allin kanssa ultrassa ja tulos oli toivottu, ultrassa näkyi useampi pentu. Mitään jättisuurta pentuetta ei ole odotettavissa mutta tämä riittää meille. Olen todella innoissani tästä pentueesta. Vaikka uros ei ole meidän oma on se kuitenkin erinomainen valinta pentueen isäksi! Sen lisäksi, että se on ulkomuodoltaan rodunomainen (sopusuhtainen rakenne, keskivahvaluusto, puolipitkä ja kevyt karva, ei paksua turkkia, pystyt korvat, helppo ja kevyt askellus) eli muistuttaa siis erehdyttävsti bordercollieta, se on myös luonteeltaan nappi valinta Allille. Dean on rauhallinen (ei tarkoita hidasta!) ja järkevä uros joka miettii ennenkuin toimii ja kun toimii tekee sen sata lasissa. Ihan timantti koiraksi!

Toivoisin, että pentueeseen syntyisi muutama narttupentu, koska pikku-Alleja ei voi koskaan olla maailmassa liikaa. Alli on niin mahtava pakkaus, helppo arjessa ja silti samalla toimiva peli kun lähdetään treenaamaan ihan mitä vaan. Ulkomuodoltaan se on täydellinen bordercollie (täysin puolueeton lausunto!) eikä sen liikettä oikein voi paremmaksi pistää. Tuommoisia tarvitaan lisää ja pian niitä toivottavasti tuleekin.


vasemmanpuoleinen on Alli pentuna


Manu - maailman paras leikkisetä - leikkittää Allia


Allin pentukuvia pari, ihan vaan muistellessani miten ihana se oli vauvana. Tarkemmin muistellen se oli aikamoinen riiviö :) mutta niin ihana sellainen! Alli on lellitty piloille ihan pennusta saakka.


Alli nuorena tyttönä Ruotsin reissulla


Tässä seisomakuvaa, vaikka onkin ylämäkeen otettu


Joo-o, on se semmoinen se meitin Ulpukka. Tämä tuleva pentue on Allin viimeinen. Minulla on isot toiveet ja odotukset tälle pentueelle, mutta odotetaan ja toivotaan nyt ensin, että kaikki pennut saadaan maailmaan terveinä ja potrina!

Kun pennut lähtee maailmalle meillä jatkuu Allin kanssa tokoilu ja aksailu. PK-kisoihin en enää jaksa vaivautua sen kanssa, koska jälkeä, hakua ja EK:ta tulee hinkattua Nooan kanssa ihan riittävästi, joten Allilla on sitten ihan omat kuvionsa. Munkin päänuppi kaipaa vaihtelua lajikirjoon niin en viitsi monella koiralla samoja lajeja vääntää, siihen kyllästyy itsekin. Tokossa tavoitteena on tokovalion arvo ja agilityssä on tavoitteena päästä vihdoinkin kisoihin asti! Kisaikää Allilla ei agilityssä ole kuin vuosi korkeintaan, siksi otamme sen lajin harrastamisen ja kisaamisen aikamoisen löysin rantein.


Justuksen ilme, kun se kuuli että kohta on taas talo täys pentuja :)


Kun nyt tässä innostuttiin niin ensi vuodelle on meillä lisää pentusuunnitelmia takataskussa :) Niistä ehkä sitten lisää vähän myöhemmin... Justus kun kuuli tämän niin näky oli semmoinen, ettei siitä kehtaa kuvaa netiin laittaa :)



.

22.9.2015

Syksyn väreissä

Syksy on saapunut ja blogikin sai uuden raikkaan syksyisen värin! Koekausi PK-puolella alkaa olla ohi, vielä jaksetaan treenata Nooan kanssa jälkeä ja eskaa kunnes lumi tulee maahan. Ollaan tänä kesänä käyty ahkerasti pellolla ja metsässä jäljellä ja tosi hyvin ehditty tekemään myös eskaa ja muita pikku näperryksiä. Esineruutua otettiin taas eilen ja hyvin sujui useamman esineen etsintä ja tuonti, täytyy vaan jatkaa treenejä siinäkin. Olen käynyt kirppareilla haalimassa lisää täytettä esineruutureppuun ja siellä alkaa olla ihan kivasti uusia mielenkiintoisia esineitä. Tottista ollaan otettu nyt loppukesästä vähän vähemmän, mutta sitäkin laadukkaampia treenejä. Uusia toko-sääntöjä alan treenaamaan vasta kun PK-maastotreenit on ohi eikä oikein muuta voi tehdä, sitten on tokon vuoro :)

Manun sairastelut ovat vieneet meiltä kisaterän tänä kesänä, joten yhtään koetta ei Manun kanssa käydä tänä vuonna. Ensi vuosi on kiikun kaakun, riippuen missä kunnossa teräspappa on, ikää kun on nyt jo 9,5vuotta.

Treenipäivityksistä ei muuta tällä erää.

Allin jälkeläisten tilanne on vielä auki, onko pentuja vai ei? Kas siinäpä päivän pähkinä. Tähän uutta tietoa tuo ultra joka on varattu lähipäiville. Palaan sittemmin päivittämään blogia sen tiimoilta.



.

8.9.2015

Leiri, koe ja astumiset

Paljon asiaa kerrottavana :)
Syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna suunnistimme Jämille yhteen vuoden odotetuimmista heimotapahtumista. Vuorossa oli siis kasvateillemme järjestetty syyskuun maastoleiri. Leirillä oli heimolaisilla mahdollisuus treenata PK-lajiesta jälkeä, hakua ja EK:ta. Kouluttajana jäljellä meillä oli Hanna ja haussa Kaarina. Ihanat, ihanat kouluttajat jotka ovat sekä taitavia että älyttömän mukavia tyyppejä!

Sääennusteen mukaan leirin aikana piti sataa kaatamalla koko viikonloppu mutta toisin kävi. Keli oli mitä parhain ulkona oleilulle. Ei satanut kertaakaan leirin aikana .Olin itse hakuporukan mukana
maastossa koko viikonlopun ja voi että meillä oli mukavaa! Oli ihan super hauskaa ja silti saatiin tehtyä tosi hyvät ja hyödylliset treenit!

Itse osallistuin Nooan kanssa koulutukseen ja aloiteltiin haun alkeita (hajuhakua) sekä ilmaisun alkeita (rullailmaisu) ja tehtiin esineruutua sekä tarkkuutta ja pudotettua vielä siinä sivussa. Nooalla meni hyvin, mutta niinhän sillä aina menee, koska se on ihan mieletön pikku punkula <3 mä en vaan pääse yli siitä miten onnekas olen kun saan treenata Nooan kanssa. Kaarinan sanoin Nooa on Nokkelasti Nuuskiva Nenämies, ja sitähän se on!





Oli kiva seurata myös muiden treenejä, oli tosi opettavaista kaikin puolin! Allin lapsista kyllä löytyy potkua ja toimintakykyä, se tuli todettua jälleen tänä viikonloppuna. Meidän ryhmässä Allin lapsista oli Nooan lisäksi Nuutti ja Hertta ja molemmat oli tosi pitkälle koulutettuja ja toimivia beeceitä.

Leiri oli kyllä ihan mieletön kokemus, olen vieläkin ihan pilvissä siitä energiasta mitä tuon viikonlopun aikana sain ladattua!! Kiitos ihan kaikille mukana olleille!!

JÄLKIKOE Kyröskoskella
Viikko ennen leiriä oli aikamoisen kiireinen. Viimeisin koirajuttu oli keskiviikon jälkikoe Hämeenkyrössä, joka ei mennyt ihan niinkuin olisin halunnut, nimittäin emme vieläkään saaneet sitä ykköstulosta, se jäi KOLMEN pisteen päähän. Mutta olen silti tyytyväinen, esineruutu meni suht hyvin ja jälki meni täydellisesti, saatiin maastosta 190 pojoa. Tottiksessa sitten vähän mokailtiin ja saatiin tiukasta arvostelusta pisteitä 77 pojoa. Kyllä harmitti siinä hetkessä etenkin kun olin väsynyt astutusreissun jäljiltä ja kipesä, mutta olkoon. Ajatukseni on, että turha näiden perään itkeä, pitää kouluttaa oma koira vielä paremmin, jotta ei jää sijaa jossitteluille, tämä on mun näkemykseni ja sen mukaan ei muuta kun treeniä lisää!

ASTUTUSREISSU

Jälkikoetta edeltävänä iltapäivänä minä saavuin takaisin Suomeen astutusreissulta. Alli kävi miehelässä Itävallassa ja saimme siellä hyviä onnistumisia, ainakin teknisessä mielessä homma onnistui ihan luonnikkaasti. Nyt sitten odotellaan ultraa, joka on syyskuun loppupuolella, ja toivotaan, että siellä näkyy pieniä Allin vauvoja <3

Tähän loppuun vielä muutama kuva maastoleiriltä. Jälkikuvat (c) Sanna Jääskeläinen ja hakukuvat mun ottamia (pokkarilla, joten siksi huono laatu).


Hertta oli nopea (kamera ei pysy mukana) ja tarkka!


Aavemaista menoa :)


PataPataa palkataan herkuilla!


Yoda hakuilemassa


Vili ja Yoda painimatsissa


Nuutti ei ole pukki vaan pätevä hakukoira!


Hiskiä hämätään leluin ja näköestein, kun maalimies kipittää piiloon


Kaira jäljestämässä... hän jäljestää vaikka Kiinaan :)


Keita on niin hyvä jälkikoira <3


Kiharakaveri Outin liinan päässä


Pieni pätevä jälkikoira, jonka...


..isoveikka Hui näyttää mallia esineruudussa


Fiona menee siellä jossain :)


Nokkis on aika pätevä jälkikoira!


Viljalla ei vaikeuksia esineruudussa!



.