Dreamoor

Dreamoor
Shiny happy border collies!

28.8.2016

Jälkikokeessa ja vähän vepekuvia

Lauantaina 27.8 päästiin varasijalta SPL Keski-Suomen järjestämään jälkikokeeseen Mänttä-Vilppulaan. Se päivä olikin sitten lopulta vähän huono päivä itselleni, sain perjantaina erittäin ikäviä uutisia ja päälle pukkasi vielä flunssa, joten vähän kehnossa mielentilassa starttasin auton aamusella kohti Mänttä-Vilppulaa. Järjestäjät olivat olleet niin ihania, että laittoivat kokeen alkamaan vasta klo 10, niin ei tarvinnut onneksi ihan kukonlaulun aikaan lähteä liikkeelle, vaan sai nukkua flunssaansa pois vähän pidempään.

Koemaastot olivat kertakaikkisen upeat ja järjestelyt kokeessa olivat ammattimaista luokkaa, joten mihinkään ylimääräiseen ei tarvinnut ajatusta suoda, sai keskittyä vaan kokeen suorittamiseen ja näinhän se pitääkin olla.  Lauantaina Rauli-myrsky pisti parastaan ja kohtalaisen kovaa tuuli jo aamusta mutta muutoin oli oikein suosiollinen sää. 

Jana oli todella siisti ja selkeä, oikein oppikirjasta. Olin iloinen, että saatiin niin hieno jana ja hyvin Nooa sen suorittikin, pisteitä janalta 40/40. Jäljelle lähtö oli varman rauhallinen. Nooa jäljesti koko jäljen hyvin, tuntuma oli hyvä ja kulmat se suoritti pätevästi. Valitettavasti kova tuuli puski vähän hajua jäljen sivuun ja koska keppimotivaatio ei selkeästi ollut kunnossa niin meiltä jäi näiden kahden tekijän summana kaksi välikeppiä metsään. Vika on kouluttajassa, olisi pitänyt kiinnittää huomiota keppimotivaatioon enemmän. korjaamme tämän virheen seuraavissa treeneissä. Harmittaa vietävästi, että meille epätyypillisen mokan piti tulla juuri tähän saumaan. Jäljen jälkeen mieleni valtasikin pettymys, kun hyvistä olosuhteista huolimatta sössimme jo ensimmäisellä etapilla mahikset 1-tulokseen. Ajatukset eivät olleet muutenkaan kasassa ja vielä tämä mönkään mennyt suoritus rasitti päätä niin kyllä siinä negatiivisissa tunnelmissa vellottiin jonkin aikaa. Meinasinpa siinä hajamielisyyksissäni peruuttaa koetoimitsijankin Volvon lyttyyn, onneksi karjuivat kuin leijonat niin meinaamiseksi jäi.

Esineruutuun koetettiin kasata itseämme, Nooalla ei ollut siinä vaikeuksia ja se työskenteli hienosti. Ohjaajan typerän pistotuksen vuoksi metsään jäi kuitenkin yksi esine. Tuomari ystävällisesti kommentoi, että koira työskentelee hienosti mutta ohjaaja oli aika huono. Palaute oli oikein, ohjaajan virhe vaikutti pistemäärään tuloksena 22/30 pistettä. Tällä tosin ei ollut mitään merkitystä 1-tulokseen liittyen, se oli jo menetetty.

Tottikseen lähdettiin tekemään treenimäinen suoritus, semmoinen peruskauraa tyyppinen esitys. 

Paikkamakuu - Erinomainen
Seuraaminen - Erittäin hyvä (itse olisin toivonut Nooalta keskittyneempää seuraamista)
Liikeestä istuminen - Erinomainen
Liikkeestä maahanmeno - Erittäin hyvä(?)
Liikkeestä seisominen - Erinomainen
Tasamaanouto - Erittäin hyvä tai erinomainen
Hyppynouto - Erinomainen
Estenouto - Erinomainen
Eteenlähetys ja maahanmeno - Erinomainen (se olikin hieno!)

Pisteitä 96 pistettä, mikä oli tosi hieno pistemäärä ja olen siitä kovin iloinen, että saatiin päättää kehnosti mennyt koe hyvään tottikseen.
Valioitumisen haaveet siirretään pakon sanelemana ensi vuodelle, tänä vuonna on niin vähän kokeita, että ei ole mahdollisuuksia päästä enää yrittämään 1-tulosta.

Laitan tähän loppuun vielä muutaman valokuvan Nooan vepe-treeneistä. Kiitos Pertti Oksanen (kaikkien kuvien ©Pertti Oksanen) kuvista!


Hukkuva pelastuu


Veneen hakua


Hukkuva jäi kun Nooa sai patukan :)


Siellä se Meri roikkuu mukana


Palkka löytyi vedestä


Esineet kulkee mukana kätevästi


16.8.2016

Kuin hyvää viiniä

Noniin, oma kehu haisee mutta oman koiran kehu se se vasta haiseekin :)

Kehu koske tällä kertaa Nooaa. Kisoihin ei olla päästy tänä kesänä laisinkaan, johtuen siitä että ei päästä soittoaikoina koskaan läpi eikä saada koepaikkaa. Harmillista mutta se on pelin henki, eikä siitä nurisemista.

Kovasti ollaan tänä kesänä taas treenailtu. Jäljellä se toimii nyt kuin juna, kepit nousee ja hyvin pitää jäljen joten sen perässä on kiva kulkea. Kisajälkiä ollaan tänä vuonna päästy ajamaan vain kerran, joten oikein en tiiä miten koetilanteet sujuu, mutta vieraan tekemät jäljet treeneissä on menneet ihan kivasti.

Esineruudussa on hyvä fiilis ja esineet nousee, mutta jälleen olisi kiva nähdä miten koeruudussa homma pelittäisi. Esineruutu kun on ollut meillä haasteellinen aina välillä niin se olisi kyllä kiva saada testattua.

Tottista on myös otettu ja SM:ssä se näytti ihan kivalta pieniä kauneusvirheitä lukuunottamatta. Niitä tässä hioskellaan jatkossa kuntoon, eli perustreeniä vaan sen osalta, ei mitään suuria muutoksia treenisuunnitelmaan sen osalta.

Jäljen ohellahan me treenataan hakua ja voi vitsit miten hienosti viime treenit menivät! Tehtiin norjalaista sekametsää Nooalle ekan kerran evör ja se oli kyllä nappivalinta tähän väliin. Kyllä kuule ukot nousivat semmoisella vauhdilla, ilmaisut oli kunnossa ja näytölle menot voimakkaat ja nopeat. Ihan mahtavat treenit! Vielä tarvii treenata perusteita lisää niin että niistä tulee vahvoja rutiineita ja sitten hiljaksiin ottaa tyhjiä, palkkaamattomuutta, sisääntuloja ja sen semmoista sälää. Meillä on syyskuussa maastoleiri jossa päästään uuden kouluttajan kanssa treenaamaan niin kiva nähdä mitä silloin Nooalle keksitään. Olen myös ilmoittautnut pidemmälle haku-kurssille loppuvuodesta niin uskoisin, että saadaan taas lisää ideoita tähän hakupuoleenkin. Ensi vuonna voitaisiin mennä kokeilemaan kokeisiin asti. Jos saadaan koepaikka siis :)

Nooan kesälaji vepe on ollut treenirepertuaarissa tänäkin vuonna. Ollaan neljään vepe-kokeesen yritetty päästä suorittamaan SOVEa mutta ylläri pylläri, ei olla saatu koepaikkaa. Viimeksi oltiin varasijalla 29 ja 30... että semmottis. Eli taitaa jäädä se sove sitten suorittamatta ja me vaan treenaillaan. On se turhauttavaa, kun kaikki SOVEn neljä liikettä on toiminut hyvin jo useamman viikon ajan niin ei sitten pääse suorittamaan. Kyllä se kieltämättä vie vähän motivaatiota treenaamiselta, kun ei päästä päämäärään johon on nyt pari vuotta treenattu.

Semmoinen mestari se Nooa on, kyllä mä tykkään sen kanssa tehdä hommia ja se vaan paranee vanhetessaan, kuin hyvä viini!


 (c) Katariina Salo


.
(c) Katariina Salo



11.8.2016

PEEKOOÄSSÄMMISSÄ

Palveluskoirien SM -kisat oli tänä vuonna Lapualla 5-7.8. Meillä oli osallistumisoikeus Nooan kanssa jäljelle ja sinnehän me menimme kilvoittelemaan SM -mitaleista.

Ilmoittautuminen hoidettiin perinteisesti kesäkuussa ja osallistumaksu oli edelleen päätä huimaava 100€. Muistan silloin kun Hyvinkään kisoihin nostettiin OSM 100€ niin sanoin, että tästä se ei ikinä enää laske alas ja näinhän siinä kävi. Sen jälkeen on järestäen osallistumismaksu ollut 100 egeä, mikä on aika kova hinta maksaa silloin, jos koira loukkaantuu ennen kisoja tai sillä alkaa juoksut.

Kisat alkoivat siis perjantaina ja meillä oli kenttään tutustuminen klo 13:22. Lähdettiin aamusta ajamaan ja ajettiin aikamoista haipakkaa etelästä pohjanmaalle, lopulta oltiin perillä kisakeskuksessa about 12:30. Siitä suoraan ilmoittautumiseen papereiden kanssa ja koira siitä hetimmiten eläinlääkärin tarkastukseen ja noin klo 12:45 oli homma selvä. Oli tehokasta ja nopeaa toimintaa järjestävän seuran toimesta! Tässä välissä on ihan pakko mainita erityiskiitos kisaajien parkkialueesta sillä se jos mikä on tärkeää näissä kisoissa, kun koira joutuu oleskelemaan autossa kuitenkin jonkin aikaa ja kamoja on kuitenkin mukana jos jonkinlaista niin on ihan ehdotonta, että parkkipaikka on ihan kenttien läheisyydessä. Etenkin kuumalla kelillä, kun haluaa pitää koiraa silmällä että miten se voi. Muistan Tampereen SM-kisat, joissa parkkikset oli huitsin kuusessa ja se oli aika ahdistavaa ja hankalaa. Toivottavasti jatkossakin parkkikset on aina kenttien välittömässä läheisyydessä.

No mutta eniveis, siitä kenttään tutustumisesta sen verran, että suunnittelin tosi simppelin treenin sille 4 min ajalle kun kenttään sai käydä tutustumassa ja tein täysin suunnitelman mukaisen treenin. Nooa tuntui hyvältä ja itselläkin oli hyvä fiilis. Ihan hyvällä tunteella seuraavan päivän tottista odottelemaan.

Iltapäivällä oli kuitenkin ensin avajaiset ja kulkue ja tokihan ne molemmat Nooan kanssa otimme osaa juhlallisuuksiin. Tässä muutama kännyräpsy avajaisista.










Tottissuoritukset oli jälkikoirilla lauantaina ja meidän vuoromme oli iltapäivästä klo 15 jälkeen. Keli oli aurinkoisen painostava mutta muuten puitteet olivat loistavat. Etenkin kenttä, mikä oli siis aivan mahtava! Nurmi oli lyhyt ja tasainen, esteet oli sijoitettu riittävän kauaksi toisistaan eikä viereisen kentän tapahtumat varmasti häirinneet omalla kentällä suorittavaa koiraa. Kentän osalta järjestäjille täysi kymppi!
En ole varma muistanko ihan oikein meidän arvostelun mutta palttiarallaa näin se meni:

Seuraaminen - hyvä
Liikkeestä istuminen - puutteellinen (väärä asento)
Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo - hyvä
Liikkeestä seisominen - hyvä
Tasamaanouto - hyvä
Hyppynouto - hyvä (tuli vinoon eteen)
Estenouto - hyvä (tuli vinoon eteen)
Eteenmeno - tyydyttävä (ennakoi ja pysähtyi seisomaan)
Paikkamakuu - erinomainen

Pisteitä 81 ja karsiuduttiin maastosta, kun raja tänä vuonna maastoon pääsyyn oli 86 pistettä. Olen tottikseen tyytyväinen, pitkä seuraaminen mikä on ollut vähän ongelmallinen oli nyt hyvää ja nuo muut nyt oli tuommoisia kauneusvirheitä, joista en jaksa olla huolissani. Tässä jokunen kuva tottiksesta.



My sunshine


Ilmoittautuminen

Hyppy mennessä, tyylipuhdasta


Ja hyppy tullessa, jälleen puhtaasti.


Luovutus vino, näkyy hyvin kuvasta

 
Lähdetään liikkeestä seisomiseen


Seuraamisen tynkää

Meidän kisareissu tyssäsi siis tottikseen ja jäimme vain haaveilemaan maastoon pääsystä. Loppukisat vietettiinkin sitten turistina joten tämän enempää ei raportoitavaa.

Kisojen järjestelyt onnistuivat mielestäni erinomaisesti, ihan mielelläni menen jatkossakin kisaamaan Lapualle. Aikataulut pitivät ja kaikki oli selkeästi hyvin suunniteltu, kokemus näkyi järjestelyistä. Parkkipaikat oli lähellä kenttiä, ilmo ja koirien tarkastukset oli selkeät ja lähellä toisiaan. Vessoissa riitti paperi ja vesi :) Se mikä oli kiva, että niillä kilpailijoilla joilla matka tyssäsi tottikseen sai kirjat nopsaan pois, jotta pääsi kotimatkalle. Sama seuraavana päivänä kun kaverin suoritus kosahti jäljellä, niin kirjoja ei tarvinnut jäädä odottamaan iltamyöhään vaan pitkälle kotimatkalle sai lähteä ajoissa, arvostan!
Puitteet kisoille oli loistavat: kansallisten lajien kenttä oli suuri ja joka kentällä oli mielestäni rauha tehdä oma suoritus. Tykkäsin myös siitä että arvosteluja ei luettu kovaäänisiin, joka vähensi meteliä kentillä ja antoi suorittaville koirakoille enemmän rauhaa tehdä töitä ja ylipäätään rauhoitti kisatilannetta.

Maastossa jälkimetsät näyttivät tosi kivoilta, olisi ollut kiva päästä kokeilemaan kisajälkeä sinne maastoon. Noh, ehkä ensi vuonna sitten. 
Mukavaa oli se, että yleisö pääsi seuraamaan esineruutua ihan luvan kanssa ja siihen oli varattu erikseen alue missä sai katsella. Myös suorittavan koiran suoritusajan kello oli koko ajan näkyvillä katsojille niin oli kiva jännittää ehtiikö koira suorittaa ajoissa. Ihan parasta!





.

1.8.2016

I dare not to touch the sun

Kelit ovat suosineet ja me olemme olleet ihan kesämielellä. Mahtava loma, tuli kyllä tarpeeseen ja onneksi sitä on vielä vähän jäljelläkin! Tosin nyt ovat luvanneet sateisempia päiviä, mutta ei sekään toisaalta haittaa, loma on aina loma. Koitan niputtaa tähän postaukseen vähän sitä sun tätä uutisen tynkää.

Ossi täytti 28.7. kunnioitettavat 13-vuotta! Paappo on vielä ihan hyvävointinen ja iloinen vaikkakin jalka välillä vähän painaa. Paappo viettää lepposia eläkepäiviä oloneuvoksen osassa. En tiedä mikä lahja olisi riittävän suuri ja hyvä, jolla voisin kertoa miten kiitollinen olen Ossille näistä vuosista ja yhteisistä kommelluksista. Ei ole riittävän hyvää vastalahjaa uskolliselle ystävälle, joka on antanut koko elämänsä käsiisi. Kiitos Ossi! Toivottavasti yhteisiä vuosia on vielä muutama jäljellä, en ole vielä valmis luopumaan.

Ossi synttäripäivänä!

Grillimaisterit


Manun voinnista on paljon kyselty sen keväisen operaation vuoksi. Kerrottakoon, että Manu voi vauhdikkaasti ja on oma onnellinen itsensä. Olen todella tyytyväinen, että päätin leikkauttaa Manun, sillä Manu on nykyisessä 10-v iässä terve oma itsensä. Manu on Ossin tapaan jo veteraanien kerhon jäsen ja pääasiassa vaan hengailee menemään. Manu on metsälenkeillä mukana nuorison kanssa ja koitamme saada sen leikkauksesta toipumisen aikana kadonneen lihaskunnon taas palautettua. Manun kaltaista opettajaa tarvitsen vielä Kurpitsalle, joka kovasti apinoi vanhempia koiria.


Viime viikolla meillä oli lähestulkoon Halloween-pentujen pentutapaaminen, kun käytiin jo [hyvän aikaa sitten varatussa] yhteisnäytteenotossa luovuttamassa verinäytteet epilepsia-tutkimukseen. Tutkimuksesta ei odotella tuloksia tänä vuonna eikä ihan lähiaikoina, mutta onpa kannettu kortemme kekoon omalta osaltamme tärkeän asian puolesta. Suuri kiitos mahtaville Halloween-pentujen omistajille, että olette osallistuneet näihin talkoisiin!!

vasemmalta: Viima, Tolstoi, Sirius, Alli, Kurpitsa

Meillä oli myös TOKO-koulutus omalla porukalla ja oli kyllä taas todella hyödyllinen treeni-ilta. Paikalla oli koiria kaikista pentueistamme, joten oli tosi kiva nähdä eri tasoisia ja ikäisiä Allin vauvoja tekemässä hommia. Nyt kun Halloween pennut ovat 9 kk vanhoja niin niistä näkee jo vähän mimmoisia ne ovat. Pennut ovat todella kivoja luonteeltaan, kilttejä, sosiaalisia, aktiivisia, niillä on hyvä draivi ja motivaatiota tekemiseen. Odottelemme rauhassa, miten ne kehittyvät tästä eteenpäin. Toivomme, että pennut saadaan pysymään terveinä ja ehinä, meno on sitä luokkaa että se ei todellakaan ole itsestään selvää näiden kanssa!

Fiona

Hertta

Sirius

Tolstoi

Usva

Viima

Kurpitsan kanssa olemme tehneet vähän tokoa, vähän jälkeä ja vähän paimennusta. Tokossa treenirepertuaarin kuuluu: perusasento, ruutu, kierto, luoksetulo, nouto. Hiljalleen aletaan etenemään seuraamiseen ja sitten niitä jääviä liikkeitä mukaan myös. PA:n lisäksi muita liikkeitä tehdään vähän vaihdellen, eli kaikki on vielä hyvin lapsenkengissä. Jäljellä meillä oli pidempi tauko tässä kesällä mutta nyt taas ollaan päästy vauhtiin joten eiköhän me saada tämä syksy kivasti treenailtua metsäjälkeä. Kurpitsasta on kuoriutunut mukavan saalisviettinen, järkevä uros, joka osaa keskittyä tässä vaiheessa tekemiseen suhteellisen kivasti. Mukava tyyppi! Alla muutama kuva Kurpitsan treeneistä © H. Laitinen.





Nooan kanssa olemme menossa PK SM kisoihin elokuun alussa. Jäljelle on ilmoittautunut 52 koirakkoa ja vain 20 pääsee maastoon tottelevaisuuden perustella. Mennään sinne yrittämään ja olisihan se kiva päästä maastoon mutta kilpailu on niin todella kova, että saapa nähdä. Parhaamme kuitenkin yritämme ja koitan nauttia kisojen tunnelmasta sen minkä jännitykseltä pystyn.


Viimeisenä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä, uutisena esittelemme Mimosan. Mimosa on heimomme uusin tulokas. Mimosa on sosiaalinen ja reipas nuori neitokainen. Jäämme innolla odottamaan mikä Mimosasta kasvaa ja mitä hän meinaa touhuta tulevaisuudessa.





.